Renée on pariisilaisen hienostotalon ovenvartija, tyypillinen sellainen. Ainakin muiden mielestä, niiden, jotka eivät tiedä. Todellisuudessa hän on intohimoinen kulttuurinharrastaja, ahnas lukija sekä tarkkailee mielellään ihmisiä. Hän on rutosti koppavia sekä alentuvia asukkaita älykkäämpi ja sivistyneempi, vaikka pyrkii olemaan vain rehellinen ja tyhmä ovenvartija. Eräs kuitenkin lopulta huomaa hämäyksen.
Huomaaja on talon nuori nero, 12-vuotias Paloma. Hän puolestaan on kääntynyt omiin ajatuksiinsa sekä kirjoittaa mietteitään ja ajattelee paljon filosofisesti sekä avarakatseisesti. Hän on päättänyt tehdä mieluummin itsemurhan 13-vuotiaana kuin päätyä rikkaiden kultakalamaljaan. Kun nämä kaksi päähenkilöä lopulta tapaavat, molemmat tunnistavat toisensa hämäykset.
Kun taloon vielä muuttaa, ihme ja kumma, vuosikymmeniin ensimmäinen uusi asukas, alkaa tapahtua. Uusi henkilö tuo taloon erilaisia jännitteitä, myös eri-ikäisten ystävysten suhteisiin. Renéen elämä alkaa muuttua – juuri kun hän kuvitteli kaiken olevan kunnossa ja olevansa vain erittäin tavallinen ovenvartija, tosin ainakin henkisessä valepuvussa. Myös Paloma tutustuu uuteen asukkaaseen, joka huomaa tytön erityisyyden ja tarpeet.
Siillin eleganssi on miellyttävä, kepeähkö lukuromaani, jonka loppu on traaginen jotenkin ranskalaiseen tapaan. Teoksessa esitellyt muut talon asukkaat on kuvattu mainiosti ja talon jokapäiväisestä menosta saa inhimillisen kuvan Pariisin oloista ja elämästä, joskin sieltä paremmalta puolelta. Itse suosittelisin tätä kepeämmän, joskin myös mielipiteitä ja rinnastuksia sisältävän, sosiaalisen satiirin ystäville sekä yleensäkin sujuvista lukuromaaneista pitäville. Nautinnollisia lukuhetkiä on tarjolla sivukaupalla!