Olen oppinut lapsiltani enemmän villivihanneksista ja -yrteistä kuin vanhemmiltani. Haluan oppia heiltä ja opetella asioita heidän kanssaan. Haluan tämän kirjan avulla oppia ja innostaa muita kokeilemaan villivihanneksia ja uusia sienilajeja.
Ville Haapasalon lapsuuteen ei kuulunut villiyrttien kerääminen eikä sienestäminen ja tämä lienee valitettavasti normi nykypäivän Suomessa. Sienet ja villiyrtit ovat kuitenkin olleet perinteisesti yksi suomalaisen ruokavalion kivijaloista ja ympäristötietoisuus on lisännyt kiinnostusta metsän antimia kohtaan. Tätä kiinnostusta kasvattaakseen Petri Pietiläinen on Haapasalon ja valokuvaaja Juha Metson kanssa laatinut perusteoksen villiruoasta ja sienistä.
Sieniä ja villiruokaa Villen tapaan kertoo villiruoan ja sienien keräämisen historiasta ja perusteista. Kirjassa pohditaan suomalaisen ja venäläisen keräämiskulttuurin eroa Haapasalon omiin kokemuksiin pohjautuen ja mietitään sitä, miksi venäläiset arvostavat metsän antimia suomalaisia enemmän. Teoksessa viitataan myös ahkerasti muihin suomenkielisiin paikallisia villiyrttejä ja sieniä käsitteleviin teoksiin, joista kirjan loppuun on laadittu kattava lähdeluettelo, jossa esitellyistä kirjoista aiheesta innostuva voi myöhemmin ammentaa lisätietoa sekä villiyrtteihin että sieniin liittyen. Mukaan on myös lisätty muutamia reseptejä, joiden avulla kerääminen muuttuu näppärästi mielekkääksi ja maukkaaksi harrastukseksi.
Sieniä ja villiruokaa Villen tapaan -teoksen suurin puute on se, että kirjassa ei ole kuvin esitelty siinä mainittuja villiyrttejä tai sieniä, eikä pelkkien lyhyiden kirjallisten lajiesittelyjen turvin pääse metsään keräämään ei villiyrttejä, eikä sieniä. Kuvien poisjättäminen lienee tarkoituksellista ja osin perusteltuakin, koska kuvat yrteistä ja sienistä eivät aina vastaa metsästä löytyvää ulkomuotojen kirjoa ja erehtyminen yrttien tai sienten tunnistamisessa saattaa olla vaarallista. Koska tämän kirjan avulla metsään ei suoraan pääse, aiheesta innostuneen täytyy joko lukea lisää yrteistä ja sienistä kuvien kera tai etsiä esimerkiksi jonkinlainen käytännön kurssi keräilemisessä vauhtiin päästäkseen.