Pasi Ilmari Jääskeläinen käsittelee uusimmassa kirjassaan suuria kysymyksiä uskonnosta. Napit vastakkain ovat kiihkouskovaiset, kaikenkieltävät ateistit ja siinä välissä kirjan päähenkilö, agnostikko Judit.
Judit eroaa miehestään, jättää homevaivoista kärsivän terveyskeskuksen Keski-Suomessa ja muuttaa Helsinkiin, jossa lapsuudenystävä Martta tarjoaa työpaikan yksityissairaanhoitajana. Työpaikka F-Remedium ei vain ole aivan tavanomainen: ruumiin ja mielen hoitamisen lisäksi tärkeää on huolehtia potilaiden sielusta. Valitun uskonnon suhteen ei ole niin tarkkaa, kunhan sielu suuntaa kohti henkistymistä.
Judit saa potilaakseen Leo Moreaun, maailmanlaajuisen ateistijärjestön johtajan. Miksi Moreau, paatunut jumalankieltäjä, on F-Remediumin asiakkaana? Siinäpä hyvä kysymys.
Toisena juonteena kulkee Martan poika Mauri, joka on Juditille tärkeä. Mauri sairastaa parantumatonta tautia, joka johtaa kuolemaan nuorena. Martta on huolissaan, sillä Mauri ei usko Jumalaan tai Taivaaseen. Voisiko Judit, joka kerran on Maurillekin niin tärkeä, auttaa asiassa, jotta Mauri voisi päästä taivaaseen? Tehtävä ei ole agnostikolle aivan helppo.
Kun taivaat repeävät, vettä sataa kuin ennen vedenpaisumusta ja kuolemattomat sielut alkavat kulkea sateessa, kirja saa kauhukirjan sävyjä.
Jääskeläisen kirjassa kun ollaan, kirjallisuudella on tärkeä osa. Tarinassa on kirjallisia kerroksia ja kerrostumia, ja erinomaisen kiehtova lukijahahmo. Tässä kirjassa riittää pureskeltavaa. Aiheessa olisi ollut vaaraa sortua kliseisiin, mutta pahimmat kliseet on vältetty. Kirjassa on päin vastoin varsin yllättäviä käänteitä – en olisi odottanut sen päätyvän sinne, minne se päätyi.