Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Joel Haahtelan kirjoja olen aina odottanut ja ihastunut joka kerta, niinpä nytkin. Kun olin niin hätäinen, etten ehtinyt tarttua kirjaan, niin meninpä sitten kuuntelemaan… Niin tein ja valitettavasti minun kohdallani ei äänikirjaversio nyt toiminut. En päässyt ollenkaan mukaan. Kun sitten tartuin kirjaan, se otti minut niin syleilyynsä, etten ole vieläkään päässyt siitä irti, vaikka lukemisesta on jo useita päiviä.
Sielunpiirtäjän ilta kertoo vanhenevasta maalarimestarista 1600-luvun Hollannissa. Hän ottaa vielä oppipojan, vaikka haluaisi vaan olla omissa oloissaan ja maalata teosta, jota kukaan ei saa nähdä.
Haahtelan kirjoissa teksti on niin kaunista, niin lyyristä, sellaista, mikä maistuu niin mahdottoman ihanalle, että sitä tavaa uudestaan ja uudestaan. Välillä jää miettimään, miten voikaan asioita esittää niin pehmeän ymmärrettävästi ja sellaisin sanoin, että lukemisesta todella nauttii ihan kaiken aikaa.
Kirja on täynnä koskettavia ajatuksia, mutta huumoriakin on. Ainakin minua huvitti, kun kerrottiin hollantilaisten hatuista: kuinka he rakastavat niitä ja haluavat suurentaa niillä itseään. Tuuli ei kuitenkaan tykkää hatuista ja niitä on tehtävä painaviksi, jotta ne pysyvät päässä ja majavan karva on siihen oikein hyvä. Ihmiset kärsivät jatkuvasta jomotuksesta. Kuolleita majavia ja särkyä on sitten joka paikassa.
Sielunpiirtäjän illassa päästään taidemaailmaan, miten teoksia tehdään, miten niitä katsotaan ja mitä niillä halutaan tuoda julki. Aivan kiehtovaa. Vaan sitten mestarin elämä tulee esille, vaivihkaa ja kaikkine suruineen, niin että olin kyllä siinä surussa mukana aivan täysillä.
Sanon Jacobille, että kaikissa ihmisissä on Jumalan kuva. Älä maalaa Cuypersia, vaan maalaa Jumalan kuva hänessä. Maalaa kasvot ja se mikä on kasvojen takana. Maalaa kasvoille mies mutta silmiin se lapsi, se mitä Cuypers ei muista enää itsessään olevan.
Kirja on lukijalle senkin puolesta hyvin ystävällinen, koska se on sopivan kokoinen ja sivuja on 237, mutta lukuja 109 eli jokaisen luvun jälkeen kerkeää tuskin hengähtää, kun sitä haluaa tietää jo, mitä sieltä seuraavaksi tulee.
Sielunpiirtäjän ilta on sellainen herkkupala, että talletan sen hyllyyni, koska tulee vielä sellaisia hetkiä, jolloin koen tarvetta palata tämän kirjan pariin. Tunsin tietynlaisen siunauksen virtaavan tästä kirjasta!
