Tiina Raevaaran Sielujen syöveri on kolmas kirja Kaksoiskierteen aloittamassa jännityssarjassa. Sarjan jokainen osa on itsenäinen, joten sarjaan voi hypätä mukaan mistä osasta tahansa. Edelliset osat näkyvät kyllä Sielujen syöverissä, mutta ne esitetään osana hahmojen historiaa, ei niinkään aktiivisena osana tätä hetkeä. Raevaara on palkittu aiemmin muun muassa Runeberg-palkinnolla.
Kirjasarjan päähenkilö Eerika on aina ollut jollain tavalla rikki. Eikä ihme, sillä jokainen kirja tuntuu lisäävän hänen emotionaalista painolastiaan. Tällä kertaa sukelletaan muistoihin. Eerika menetti lapsuudessaan perheensä tulipalossa. Hänellä on vähän muistikuvia tapahtumista, lähinnä valtaisa syyllisyydentunne.
Muistojen todellisuus kyseenalaistuu, kun Eerika tapaa julkkispsykologi Harrietin. Paljastuu nimittäin, että hän on tuntenut Eerikan vanhemmat ja hänen kauttaan Eerikalle avautuu mahdollisuus selvittää tapahtumia. Samalla Eerika kuitenkin ajautuu osaksi Harrietin pyrkimyksiä ja vie Eerikan keskelle väkivaltaisten murhien ketjua.
Tiina Raevaaran teksti on minusta aina ollut hyvää. Hän esittää päähenkilöistä tarpeeksi, että heihin samaistuu ja ymmärtää, muttei kuitenkaan liikaa. Juonen kuljetus on toimivaa ja henkilöhahmot aktiivisia.
Genrenä tällainen tieteistrilleri on varmasti kohderyhmänä Raevaaralle hyvä. Kirjasta kun pitävät niin valtavirtakirjallisuuden seuraajat kuin hänen spekulatiivisen fiktionsa fanitkin.