Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sami Makkonen on lyönyt itsensä läpi sarjakuvataiteilijana. Hän on aiemmin julkaissut kaksiosaisen Kalevala-sarjakuvaversion ja vuonna 2022 hän julkaisi rujon kauhusarjakuvan Hevosjumala. Hevosjumalaa pidin vuoden parhaana sarjakuvana.
Sielujen kutojassa Markus palaa sukunsa kartanoon. Hän ei ole ollut äitinsä kanssa yhteyksissä ja saa kuulla tädiltään, että äidin vointi on huono. Kartano alkaa olla purkukunnossa ja maatila on muutenkin laiminlyöty. Seinien sisässä juoksevat hiiret ja yöt tuntuvat elävän. Niin sukuun, kartanoon kuin ympäröivään maaseutuunkin on piilotettu salaisuuksia, joiden olisi parempi vain jäädä pimeyteen. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista.
Kaikki elementit jotka iskivät Hevosjumala-teoksessa ovat yhä läsnä Sielujen kutojassa. Ympäristö ja asioiden selvittämättä jättäminen luovat painostavan tunnelman ja henkilöiden avuttomuus ahdistaa valtavasti.
Sarjakuva hyödyntää vahvuuksiaan todella hyvin. Pimeät ruudut paikoitellen suorastaan pakottavat tutkimaan, mitä kuvissa oikein tapahtuu. Samalla lukija syventyy tarinaan ja sukeltaa syvemmälle kauhuun.
Suomalainen maaseutu, kansanuskomukset ja yliluonnollisen maailman rajapinta ovat kaikki hyvin esillä teoksessa. Jokainen näistä on myös aihepiiri, jota ei tarpeeksi käsitellä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tarinassa on myös jokin häivähdys markohautalamaista kotimaista kauhua.
Koska Sielujen kutoja tarjoaa niin omaperäisen lukukokemuksen, kannattaa kirjaan tarttuvien kannattaa ottaa siitä kaikki irti. Kannustan etsimään jännittävän lukuympäristön; itse luin kirjaa pimeässä kellarissa ja öiseen aikaan näköalapaikassa.
Sami Makkosen Sielujen kutoja lunasti ne suuret odotukset, jotka minulla teokselle oli. Se on varmasti yksi vuoden parhaita teoksia ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen niin sarjakuvien kuin kauhun ystäville.