Ilves ei ole aivan tavallinen velhon oppipoika. Hän pitää aina mustia, silmät piilottavia laseja, eikä hän pysty taikomaan. Ilveksellä on nimittäin jostain syystä vähän liikaakin mahtia. Ensimmäinen hänen koskaan yrittämänsä loitsu epäonnistui, jonka jälkeen Ilveksen opettaja antoi kirjoittaa tämän vartaloon riimut, jotka sitovat Ilveksen taikavoimat niin, ettei hän voi enää taikoa. Hän on siis varsin teoreettinen velho.
Muuten Ilves on erinomaisen etevä ja päätyy heti kirjan aluksi kukistamaan rosvojoukon, joka on siepannut aatelisneidon. Aatelisneidon pelastamisella on kauaskantoiset seuraukset, jotka yhdistävät Ilveksen valtakunnan huipulla käytäviin juonitteluihin. Siinä sivussa on luvassa monenmoista seikkailua.
Sidottu mahti on omakustanne ja sellaiseksi kiitettävän tasokas. Kirjan laadussa ei ole suuremmin valittamista, tarina rullaa ihan mukavasti eteenpäin, vaikka välillä käänteet vähän uskomattomia ovatkin. Ilveksen seikkailussa riittää käänteitä ja uusia vaiheita. Samalla tarina on kuitenkin melko kompakti, mistään tiiliskivestä ei ole kyse. Fantasian perinteiden mukaisesti koko juttu ei suinkaan ole tässä, vaan tarina jättää päättyessään oven auki seuraavalle osalle.
Melko tavanomaista fantasiaseikkailua siis, mutta oikein luettavaa, sopii hyvin kevyeksi viihteeksi, myös nuoremmille lukijoille.