Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Shuggie on 1980-luvun alussa pieni poika repaleisesta perheestä Glasgow’sta. Hänen isänsä on taksikuski ja äitinsä juoppo. Niin, ei kai sitä sen selkeämmin voi ilmaista. Shuggien kaksi vanhempaa sisarusta ovat jo teini-ikäisiä, syntyneet äidin ensimmäisessä avioliitossa. Isä hylkää perheen surkealle asutusalueelle suljetun hiilikaivoksen taakse. Jo alle 10-vuotiaana Shuggie joutuu elämään käytännössä heitteillä, äidistään vastuuta ottaen. Ilman hyviä ystäviä, jatkuvasti varattomana, epävarmana ja pelokkaana. Douglas Stuartin omiin lapsuusmuistoihin nojaava esikoisromaani Shuggie Bain on järkyttävä kertomus, joka voitti vuoden 2020 Booker-palkinnon.
Kuinka kirjoittaa vaikeasti alkoholisoituneesta äidistään, jota hän, Shuggie, kuitenkin rajatta rakastaa? Stuartin valitsema raadollinen, inhorealistinen lähestymistapa toimii. Douglas Stuart paljastaa kaikessa kamaluudessaan sen, millaista on pelätä, että äidille on sattunut jotain, millaista on, kun ikinä ei ole rahaa, ja jos onkin, ne juodaan kurkusta alas. Nuori Shuggie nojaa isonveljen apuun, mutta isoveli on jo lipumassa pois, karkaamassa heti kun mahdollista.
Mutta kaiken keskiössä on kuitenkin lopulta rakkaus. Vääristynyt, kamala, hirvittävä rakkaus. Shuggie Bain on myös sairauskertomus, jossa potilasta, alkoholistia, ei oteta tosissaan. Shuggien äiti tarvitsisi apua, mutta ei sitä saa. Shuggie Bain avaa näköaloja 1980-luvun Skotlantiin, työttömyyteen ja huono-osaisuuteen – surkeisiin kämppiin, väkivaltaisiin naapureihin, hyväksikäyttäjiin ja juoppoihin, pinnan alla kyteviin ja pinnalle nouseviin jännitteisiin. Mitään varsinaista hyvän mielen luettavaa Shuggie Bain ei siis tosissaankaan ole, vaan sydämeenkäypä raateleva tarina yhdestä vaikeasta lapsuudesta. Kannattaa lukea!
