Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuoripari Bernhard ja Illo ovat aloittelevia elokuvantekijöitä, mutta vuosi on 1938 ja juutalaisina töiden saaminen Berliinistä käy aina vain vaikeammaksi. Pian alkaa käymään selväksi, että työttömyys on pariskunnan ongelmista pienimpiä ja maasta on pakko poistua ja pian. Useimmat maat kuitenkin kieltäytyvät ottamasta juutalaisia pakolaisia vastaan, joten lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jää maa, joka ei vaadi viisumia – Kiina. Tosin mikään varma turvapaikka tämäkään ei ole, pitäväthän Kiinassa valtaa natsisaksan liittolaiset japanilaiset.
Paljon enempää juonesta ei kannata sanoakaan, mutta mainitaan kuitenkin sen verran, että Illon elokuvakäsikirjoituksella on juonen kannalta aivan erityinen merkitys. Se ei ole vain juonen liikkeelle paneva voima, vaan siitä tulee lopulta koko tarinan emotionaalinen ydin. Se että vainon, sodan ja rakkauden lisäksi tarinan ytimessä on elokuvateollisuus on sinänsä sopivaa, sillä sarjakuva on mielestäni poikkeuksellisen elokuvallinen itsessään. Voisin aivan hyvin kuvitella tarinan siirtyvän valkokankaalle melkeinpä tällaisenaan.
Philippe Thirault on kokenut käsikirjoittaja, jolla on erityisesti kokemusta historiallisista tarinoista ja se on helppo uskoa Shanghai Dreamin perusteella; tarina tuntuu hyvin uskottavalta. En ole ihan hirveästi lukenut juutalaisten pakolaisten kokemuksista Kiinassa ja tässä tapauksessa erityisesti Shanghaissa, mutta sen perusteella, mitä olen lukenut, niin sarjakuva tuntuu olevan historialle uskollinen. Aihe on mielenkiintoinen ja aika harvoin käsitelty, joten pisteet siitä tekijöille ehdottomasti.
Jos jotain moitittavaa sarjakuvasta löytyy niin se, että sarjakuva loppuu hieman kiirehtien, Yangchown keskitysleirille olisi hyvin voinut antaa hieman enemmän tilaa, ottaen huomioon, että tämä elämänvaihe kesti kuitenkin suhteellisen kauan. Bernhardt hahmona tuntuu myös jostain syystä hieman karismattomalta Perus-Pertiltä. En ole ihan varma mistä tämä tunne johtuu, osittain syynä saattaa olla Jorge Miguelin kuvitus, joka on äärimmäisen kaunista ja tarkkaa ja sopii siten erityisen hyvin miljöön kuvaukseen. Usein tuntuu kuitenkin käyvän niin, että ihmishahmot ja tunne-elämän kuvaus hieman latistuvat todella tarkan piirtäjän otteessa.
Pienen pienestä napinasta huolimatta Shanghai Dream on joka tapauksessa oikein oivallinen ja koskettavakin sarjakuva, joka kertoo toisen maailmansodan näyttämöstä harvemmin nähdyn puolen. Luvassa on siis mielenkiintoinen lukukokemus, jota voi suositella aivan erityisesti historian ystäville.
