Albanian johtaja keskeyttää politbyroon istunnon myöhään illalla. Virheen tehnyt johtajan seuraaja saisi katumuspuheenvuoron heti aamulla, jonka jälkeen hän saisi virheensä anteeksi. Mutta yöllä seuraaja kuolee. Itsemurha? Murha? Huhut alkavat levitä. Oliko seuraaja petturi, vai petettiinkö hänet?
Ismail Kadaren Seuraaja on hieno jännäri kohti loppuaan kulkevan diktatuurin rakenteiden sisältä. Seuraajan kuolema muistuttaa muita oman asemansa hauraudesta. Epäsuosioon joutumisella voi olla pelottavat seuraukset. Ja mikä oikeastaan edes oli seuraajan virhe, miksi hän oli uhka valtiokoneistolle? Kenen syy on tyttären intohimo ja rakastuminen? Eikö sitä muka voi saada anteeksi?
Seuraajan vahvuus on sen tunnelmassa. Tuntuu kuin koko Albania ja samoin sitä tutkiva kansainvälinen tiedustelukoneisto (jolla kirjassa on pieni, mutta tärkeä osuus) eläisi jonkinlaista puoliunista horrosta, jossa mikään ei ole varmasti aitoa ja totta. Seuraajan kuoleman motiivien ja seurausten selvittely on täynnä arvailuja ja epävarmuutta. Kaikkia tapahtumia yritetään tulkita merkkeinä. Mutta mistä?
Albanian tunnetuin kirjailija Ismail Kadare luo romaanillaan todentuntuisen kuvan hullusta totalitaristisesta järjestelmästä, joka pysyy hengissä vain voiman ja pelon avulla. Suosittelen!