Nyt oli kyllä niin läppä kirja, kun siis alunperin tartuin siihen malliin, että nyt vaan läppä lentää ja lensihän se, mutta pieni Janne Ranisen mentävä aukko sivistyksessä, etten tajunut, kenestä oikein on kyse? Niin, että se ei tule julki kirjassa vaan joutui tekemään vähän hakuammuntaa, kenestä oikein on kyse.
Teksti kulkee liukkaasti eteenpäin ja on suhteellisen miellyttävää lukea. Päähenkilö, Janne Raninen kertoo omasta kokemuksestaan, millaista on lusia elinkautista ja kuinka häntä siirretään milloin mihinkin vankilaan ja millaisia ne vankilat ovat.
Koko kirjassa ei tule esiin, kuka hän julkisesti on ja mikä oli hänen rikoksensa, ainakin minä koin niin. Vasta kun olin koko kirjan lukenut ja aloin kaivaa tietoja, selkisi ja alkoi tulla mieleen vanhoja uutisia.
No, kaiken kaikkiaan tämä vanki osaa kirjoittaa. Elinkautinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei koskaan pääsisi vapaaksi, vaan että se on melkoisen pitkä tuomio. Eiköhän sen aikana ehdi miettiä yhtä sun toista ja opetella kaikkea. Silti, tämä tarina on melkoisen mielenkiintoinen. Vankilan arkielämää kuvataan hyvin ja se millaista on vankien kesken kommunikaatio – vankilaläppä! Miten saadaan vähän hupia muuten niin ankeaan oloon.
Kun Janne Raninen nyt vapautuu, toivon hänelle kaikkea hyvää ja että osaisi sitä järkeään käyttää niin, että paluuta vankilaan ei olisi. Jotenkin uskon siihen!