Hän sanoi nimekseen Aleia pääsi lukulistalle kauniin kantensa ja kiehtovan nimensä vuoksi. Seleesian näkijä taas oli pakollista luettavaa ensimmäisen osan jälkeen, sen verran kiehtovan maailman Erika Vik oli esikoisessaan keitellyt kokoon.
Aleia pääsee nyt Seleesiaan, ystävänsä Corildonin kotimaahan, jota asuttavat ihmisistä eroavat seleesit. Aleia osaa mystisesti seleesien kieltä, mikä on tietysti hyvin käytännöllistä, mutta kulttuuri on silti vieras ja erikoinen, vaikka monin paikoin ihmisten kulttuuria muistuttaakin.
Seleesiassa Aleiasta tulee osa politiikkaa ja valtapelejä mielenkiintoisten kykyjensä vuoksi. Armeijaakin saattaisi kiinnostaa Aleian kyky sulkea seleesien taikavoimien lähde, toinen pulssi. Mutta Aleiaa jahtaa myös joku muu, joku tuntematon taho – joka ei kaihda verenvuodatustakaan.
Samalla Seleesian ilmapiiri kiristyy. Puhutaan sodan uhasta, vaarallisia tulilintuja, seleesien perinteisiä vihollisia, on taas nähty.
Seleesian näkijä on kiehtova kirja, joka tuo lisäkierroksia jo valmiiksi mielenkiintoiseen tarinaan. Kaksosaurinkojen maailma on edelleen kiinnostava sekoitus fantasiaa ja steampunkia. Trilogian viimeistä osaa jää odottamaan suurella mielenkiinnolla.