Judd Foxmanin aviokriisi jää tauolle kun hänen kauan sairastellut isänsä kuolee. Hautajaisten jälkeen kaikkien yllätykseksi vainaja on toivonut perheen viettävän suruviikkoa. Suruviikon aikana Leski ja neljä jo vieraantunutta sisarusta perheineen joutuvat perinnettä noudattaen viettämään viikon saman katon alla surren ja ottaen vastaan surunvalittelijoita. Pienessä kaupungissa suruviikon vastaanotto osoittautuu viikon vetonaulaksi.
Seitsemän sietämättömän pitkää päivää on raikkaan realistinen ja miellyttävän viihdyttävä lukunautinto. Kirjasta nauttii kuin lauantai-illan elokuvasta ja elokuvakäsikirjoituksen kahinan saattaa melkein kuulla taustalta. Kaikki on kovin nasevasti sanottua ja viikkoon saadaan mahtumaan monen monta yllätystä, vaikkakin uskottavia tapahtumia. Tästä huolimatta itse pidän eheän kattavasta juonesta ja kiinnostavista hahmoista. Aion ehdottomasti tutustua Tropperin muihin kirjoihin saman tien.
Kirja saa hymyilemään mukavasti osoittaen samalla, ettei pieleen mennyt ihmissuhde ole maailmanloppu, kuolema on osa elämää ja ettei elämää missään nimessä pidä ottaa liian vakavasti.