Sir Arthur Conan Doylen poika Adrian Conan Doyle lyöttäytyi yhteen kultaisen kauden dekkarimestari John Dickson Carrin kanssa kirjoittaakseen jatkoa Sherlock Holmesin seikkailuille. Kokoelma ilmestyi jo 1954, eli se on varhainen esimerkki muiden kuin Sir Arthurin kirjoittamista Sherlock Holmes -tarinoista. Carr on kirjoittanut virallisen Conan Doyle -elämäkerran, joten sikälikin asiantuntijasta on kyse.
Kokoelman ideana on laajentaa alkuperäisissä Holmes-tarinoissa sivumennen mainittuja tapauksia täyteen mittaan, mutta Wikipedian mukaan tämä ei aivan toimi, eli alkuperäisiä viittauksia on täytynyt lainailla vähän valikoivasti.
Tuttuja kuviot yhtä kaikki ovat. Holmes on oma itsensä, Watson taas esittää idioottia antaakseen mestarinsa loistaa – luulisi Watsoninkin jossain vaiheessa tottuneen siihen, miten Holmes tekee uusista asiakkaista päätelmiä ensisilmäyksellä, mutta ei, niin vain Watson joka kerta äimistyy kuin näkisi Holmesin kyvyt ensimmäistä kertaa.
Mainioita tapauksia, siis, ja kirjoittajapari on pysynyt aivan tarpeeksi uskollisena alkuperäiselle tyylille. Jos Sherlock Holmesin edesottamuksista nauttii ja Kootut kertomukset on läpi luettu, Seitsemän piipun arvoitukset (kirjan kannessa tosin lukee Seitsemän piipun mysteerit) tarjoaa muutaman Holmes-mysteerin lisää luettavaksi.