Seitsemän päivää ilman on Monika Peetzin itsenäinen jatko-osa edelliselle romaanille Tiistaisiskot. Tiistaisiskot romaanista tutut Eva, Judith, Kiki, Caroline ja Estelle ovat siis mukana tässäkin kirjassa.
Evan äiti Regine murtaa lonkkansa ja tapahtuma vie Evan jälleen kotitalonsa vintille etsimään isänsä juuria. Mitä salattavaa Reginellä on? Jotain tietoa vintiltä löytyykin ja muutaman idean ja palaverin jälkeen naisviisikko onkin matkalla viikon mittaiselle paastoamisleirille Achenkirchiin, vanhaan linnaan, jonka historialla voisi olla jotain kerrottavaa Evalle.
Itse paastoaminen ja rentoutuminen alkaa jokaisella naisella vaikeasti, sillä heillä jokaisella tuntuu olevan mielessään jotakin aivan muuta. Yksi etsii isäänsä, toinen miettii parisuhdettaan ja kolmas ikävöi miestään ja lastaan. Ja eipä ruoasta pitäytyminen olekaan niin yksinkertaista ja helppoa. Hermoja koetellaan eikä kiusauksilta vältytä. Salaisuus toisensa jälkeen paljastuu ja sen jälkeen itse paastoaminen tuntuu toisarvoiselta. Kylän historialla on Evalle paljon kerrottavaa, mutta kannattaako kaikkea kuitenkaan kertoa ja tuoda päivänvaloon?
Peetz on kirjoittanut romanin, joka on omalla tavallaan hauska mutta sisältää myös vakavia piirteitä esimerkiksi äiti-tytärsuhteesta ja sen säilyttämisestä. Tarinassa vilahtelee paljon henkilöitä saksankielisillä nimillä ja ainakin itselleni oli ajoittain vaikea muistaa, kuka mihinkin liittyi ja millä tavalla. Silti sanoisin, että Peetz on onnistunut kirjoittamaan viihdyttävän mutta vakavahenkisen romaanin.