Kotimaisen dekkarikirjallisuuden kivijalkaan kuuluvat Mauri Sariolan poliisiromaanit, joissa rötöksiä selvittelee rikostarkastaja Olavi Susikoski. Susikoski esiintyi tuottoisan kirjailijan tunnetuimpana hahmona jo 1950-luvulta alkaen; viimeisen kerran Susikoski esiintyi jo lähes kymmenen vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen 1990-luvulla kirjailijan vaimon Tuula Sariolan nimellä julkaistuissa teoksissa, joiden todellista kirjoittajaa on sittemmin selvitelty lakitupia myöten.
Romaanien lisäksi Susikoski seikkaili myös monissa lyhyissä tarinoissa ja jatkokertomuksissa. Seitsemän kertaa Susikoski kokoaa yksiin kansiin seitsemän 1970- ja 1980-lukujen taitteessa Ilta-Sanomissa jatkokertomuksina ilmestynyttä Susikoski-tarinaa.
Seitsemän kertaa Susikosken tarinat liikkuvat enimmäkseen tavallisissa suomalaisissa lomatunnelmissa, joissa viina virtaa, kateus ja mustasukkaisuus vaivaavat, ja naapurisovun kanssa on usein vähän niin ja näin. Susikoski kutsutaan selvittelemään Puolassa lomareissulla kuolleen naisen kohtaloa, kaivoon pudonneen vaimon tapausta, omituista kuolemaan johtanutta nokkakolaria, salaperäisen kunniatuomioistuimen väkivaltaiseksi muuttunutta istuntoa ja niin edelleen. Sariola kirjoittaa ammattitaidolla hyvin rullaavaa tekstiä, jonka tyyli on viilattu kohdilleen vuosien harjoituksella.
Koska tarinat on alunperin kirjoitettu jatkokertomuksiksi, on niiden formaatti noin 35 sivun mittoineen ja osien taitteineen varsin tiukka ja tarkka. Sariola saa kuitenkin puristettua jännitettä ja yllätyskäänteitä kaikkiin seitsemään kertomukseen, ja kevyehköinä kesäjännäreinä näitä tarinoita on helppo vinkata muidenkin luettaviksi.