Runotarina seitsemästä enosta tai yhtä hyvin seitsemälle enolle. Kertoja elää kuin yhtä aikaa lapsuuttaan ja nykyhetkeä yrittäen kelata vuosia taaksepäin. Hän muistelee enoja, kirjoittaa heistä ja näkee jopa unia enojen puolesta.
Enoilla on kuvaavat kutsumanimet kuten eno Ruusunpuna ja eno Viilinvalmistaja. He ovat metsäläisiä ja maalaisia, mutta yksi on suurkaupungin eno. Enoille tuovat vastapainoa kuusiosainen Loru miniöistä sekä avoimesti nimetty Vilja-Tuulian muistiinpanot.
Runoissa on lapsen tarkkanäköisiä huomioita ja niiden kautta pohdintoja nykyhetkeen. Proosamuotoiset runot ovat kuin vanhan lipaston lukittuja ylälaatikoita, joita avatessa ei tiedä mitä löytää. Vilja-Tuulia Huotarisen kieli on rikasta ja kiehtovaa, hän käyttää paljon vanhoja sanoja.
Maaseutuhenkinen sekä nostalginen runokokoelma, jossa lukija pääsee mukavalle aikamatkalle.
Te olitte se paikka, enot
minä olin teidän varjonne.