Seela ja pinkit pinnit on mainio kuvakirja aiheesta, johon ainakaan itse en muista lastenkirjamaailmassa pahemmin törmänneeni. Se kertoo pienestä Seela-seeprasta, pinkeistä pinneistä ja hykerryttävän jännittävästä salaisuudesta, yhdestä hetken mielijohteesta, joka lopulta kasvaa suureksi ja kipeäksi möykyksi vatsan pohjalle. Sellaisesta olosta, joka ei jätä rauhaan, ei anna unen tulla yöllä. Ei ennen kuin asia on selvitetty ja rikos paljastettu.
Myymälävarkaus tai näpistys lienee asia, jota lähes jokainen lapsi joskus elämässään harkitsee. Pienet ja ihastuttavat tavarat kauppojen hyllyillä houkuttelevat, vanhempien tiukat kiellot ärsyttävät. Entä jos kerrankin ottaisi vallan ihan vain itselleen?
Vaikka harva kuitenkaan taitaa uskaltaa tämäntyyppisiä aikeita toteuttaa, löytyy niitäkin uskalikkoja aina jokunen. Mitä sitten seuraa riippuu tottahan toki tekijästä, mutta täysin ilman tunnontuskia monikaan tuskin selviää. Seela ja pinkit pinnit porautuu juuri tähän kysymykseen erittäin osuvasti. Se kuvaa lapsen ajatusmaailmaa sekä tunteita, onnistuu hienosti pukemaan tapahtumakulun sekä sanoiksi että kuviksi.
Tämän kirjan neljävuotias kuunteli täydellä intensiteetillä alusta loppuun ja sen tultua päätökseen kävimme aiheesta myös mielenkiintoista keskustelua. Väärin tekeminen ja siitä aiheutuvat liioitellut seuraamukset, kuten poliisien kutsuminen ja vankilaan joutuminen, tuntuvat nimittäin meilläkin juuri nyt olevan mielen päällä.
Tarinan lisäksi myös kirjan kuvitus on ehdottomasti maininnan arvoinen. Tykkään siitä valtavasti. Hahmot ovat sympaattisia ja muuten vaaleahko värimaailma saa oivan kontrastin tarinan huipentuessa Seelan valvottuun yöhön ja peitonalaiseen taskulampun valaisemaan pohdintatuokioon. Tiia Vajanto on onnistunut kokonaisuudessaan mainiosti.
Ehdoton suositukseni.