Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mykkäsarjakuvia ei olekaan tullut luettua sitten Heikki Rönkön erinomaisen ASDF Bootin, jonka tapahtumapaikkana oli sukellusvene. Myös Wilfrid Lupanon ja Grégory Panaccionen sarjakuvalla on merellinen teema. Nimettömäksi jäävä vanha kalastaja nauttii illallista vaimonsa kanssa ja lähtee sen jälkeen rutiininomaiselle kalastusreissulle. Asiat menevät kuitenkin alusta asti pieleen. Jättimäinen troolari ajaa pikkupaatin päälle ja siitä alkaa yksinäinen selviytymiskamppailu, joka johtaa räjähtävään kohtaamiseen öljytankkerin kanssa, joutumiseen merirosvojen kynsiin ja yllättävään ystävystymiseen lokin kanssa.
Jos miekkosen tarina saakin hieman erikoisia kierteitä, niin se ei ole mitään vaimoonsa verrattuna, joka pistää miehensä kadottua töpinäksi ja päätyy aviomiestä etsiessään paitsi muotimaailman huipulle niin myös kaveeraamaan itse Fidel Castron kanssa. Kaikkea se rakkaus teettää! Lupanon käsikirjoitus on juuri sopivan höpsö, ja tarina ylläpitää lukijassa tasaisen hymynkareen koko kestonsa ajan.
Pieniä vakavoitumisen hetkiä on kuitenkin siellä täällä; maailman merissä ei tunnetusti ole asiat kunnossa ja sen saa kalastajammekin huomata. Roskaamisen, saastumisen ja ylikalastuksen valtavat mittasuhteet tulevat symbolisesti esille Panaccionen tavalla kuvata näitä asioita vaikuttavina aukeaman kuvina. Tekijät eivät selkeästi kanna huolta vain merten tilasta, vaan sarjakuvassa löytyy muutenkin pientä piikkiä modernia maailmaa kohtaan, ja tämä näkyy myös siinä miten päähenkilöt on päätetty piirtää. Nykymaailman kuohuihin joutuva pariskunta näyttää siltä kuin he olisivat kotoisin jostain vuosisadan takaa. Sarjakuvan voimakas nostalgia voi lukijasta riippuen ihastuttaa tai sitten ei, mutta sanoisin, että tällaiseen mykkäkerronnan perinteitä kunnioittavaan tarinaan se joka tapauksessa sopii varsin hyvin.
Sarjakuvan pätevästä käsikirjoituksesta huolimatta teoksen viehätys nojaa erityisesti Panaccionen ammattitaitoon, sillä sarjakuvan visuaalinen anti on huikeaa katsottavaa. Panaccione sai työstään ansaitusti Eisner-ehdokkuuden 2019 kategoriassa best painter / multimedia artist. Sarjakuva on piirretty tietokoneella, mutta Panaccionen orgaaninen tyyli muistuttaa herkkyydessään pikemminkin jonkinlaista peiteväri-mustekynä -toteutusta. Mielenkiintoista Panaccionen tyylissä on erityisesti tietynlainen luonnosmaisuus, hän ei yliviilaa kuviaan ja lopputulos pysyy sen vuoksi mukavan elävänä.
A Sea of Love on kaikkiaan miellyttävän persoonallinen teos. Mykkäsarjakuvana se ei ole juonellisessa mielessä mikään erityisen syvällinen lukukokemus, mutta charmia teoksella on senkin edestä. Tämä on niitä sarjakuvia, joita on suoranainen nautinto vain selailla ja uppoutua visuaalisesti omintakeiseen maailmaan. Suosittelen!
Vaimon matkaeväisiin kuuluu aina väistämättä purkkikaupalla sardiineja. Tällä reissulla vastenmielisistä eväistä on kuitenkin jotain iloakin.