Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aina olen Petri Tammisesta tykännyt, siis kun tyyli on niin loppuun asti hiottua lakonisen tarkkaa ja hiekkapaperilla hinkattu lopputulos. Mitään jaarittelua ei ole koskaan odotettavissa.
Se sano on sikäli mielenkiintoinen opus, että vaikka se on lyhyt, niin ajatusta on senkin edestä. Kävi nimittäin niin, että kerkesin hätäpäissäni kuunnella kirjan ensin äänikirjana. Siten ei voi nähdä kappalejakoja vaan kuuntelee sen ikään kuin se olisi jatkuva tarina ja kappas, siltä se tuntuikin.
Kun sain kirjan fyysisesti käsiini, se sano – sanonnat olivatkin kaikki erillisiä juttuja. Eli kirjan tarina muuttuu, miten sen lukee/kuuntelee. Aina ei käy niin, mutta nyt kävi ja olipas yllätys.
Silti – luettuna Petri Tamminen on parasta, koska niin monella asialla on vaikutusta. On ihana pelkästään katsoa loppuunhiottuja lyhyitä lauseita, lyhyitä kappaleita ja silti nauttia siitä sanomasta, mitä ne välittää.
Mitä ihmiset laukoo, joko tahattomasti tai ei, niin silti sellaisella voi olla pitkäkestoinen vaikutus. Tälläinen kirja, missä niitä käsitellään tarinan keinoin, niin kyllä saa omatkin muistot liikkeelle. Tulee mieleen vuosien ja vuoskymmenien takaa asioita, milloin se sano.
”Kuvittelukyky
Seisoin pulpettini vieressä. Aivoni olivat lakanneet toimimasta. Lehtori tuijotti hymyttömin silmin.
Voitko kuvitella että tässä maailmassa olisi joku sinua tyhmempi?
En voinut.”
Kun on tämän kirjan lukenut, jää myös miettimään sitä, ettei vaan itse, ettei vaan jo olisi laukonut jotain unohtumatonta lausahdusta, josta olisi jollekin ollut haittaa… Jos iloa, niin sehän ei haittaa, mutta jos surua, niin….
