Se päättyy meihin käsittelee isoja aiheita ja kirjailija Colleen Hoover esittää tarinan avoimen rehellisesti, kunnioittavasti ja hieman omia kokemuksiaan hyödyntäen. Pohjimmiltaan romanttisen kirjan keskiössä on perhe- ja parisuhdeväkivallan keskellä varttunut Lily, joka aikuiseksi kasvettuaan kokee hiljalleen saaneensa elämänsä takaisin oikeille raiteilleen. Bostonissa asuva Lily tapaa isänsä hautajaisten jälkeen Ryle Kincaidin ja heidän on jo alusta asti helppo puhua alastomia totuuksia toisilleen.
”Kerro minulle alaston totuus, Lily?”
”Alaston totuus mistä?”
Hän kohauttaa olkapäitään. ”En tiedä. Jostakin, mistä et ole ylpeä. Kerro minulle jotain, mikä saa minut tuntemaan itseni vähemmän rikkinäiseksi.”
Ulospäin unelmaromanssilta vaikuttava rakkaustarina sisältää kuitenkin myös varjopuolen. Kirja kertoo vuoroin Lilyn ja Rylen rakkaustarinaa nykyhetkessä ja palaa vuoroin Lilyn päiväkirjamerkintöjen kautta Lilyn lapsuuteen. Kiihkeän ja äkkipikaisen Rylen kanssa elävä Lily saa pian huomata, ettei menneisyys pysy aina siellä, mihin se alun perin jätettiin. Se saattaa kävellä vastaan esimerkiksi uuden ravintolan tarjoilijana ja palauttaa mieleen kaikki haudatut muistot kipeästä lapsuudesta. Hämmentynyt Lily alkaa huomaamaan oman perheensä ja rakkaansa uudenlaisessa valossa;
Ehkä rakkaus ei olekaan jotain sellaista, joka kulkee täyden ympyrän. Jospa se on kuin vuoksi ja luode, virtaa sisään ja vetäytyy pois, niin kuin ihmiset elämässämme.
Tartuin kirjaan erittäin suurella varauksella. Aikaisempi Colleen Hooverin kirja, jota yritin lukea, jäi kesken ja siispä Tiktokissakin valokeilassa paistatellut Se päättyy meihin aiheutti ristiriitaisia tunteita. Halusin kuitenkin nähdä, onko kehuissa perää ja kyllä niissä on!
Kirjailija kertoo itsekin kirjan jälkisanoissa halunneensa kirjoittaa kyseisen romaanin kunnioituksesta omaa äitiään ja muita perheväkivallasta kärsineitä kohtaan. Siispä kirjan ilmapiiri muodostuu kirjailijan kyvystä kuvata Lilyn ja Rylen suhteen valta-asetelmaa ja siihen liittyviä voimakkaita tunteita – niin hyvässä kuin pahassakin.
Colleen Hoover onnistui vangitsemaan mahdottoman vastakkainasettelun siitä, kuinka elämä ei ole aina mustavalkoista, vaan kuinka harmaan sävyt välillä sotkevat pään ja tekevät lähtemisestä mahdotonta. Se päättyy meihin kertoo vahvan tarinan perheväkivallasta ja siitä, mitä vaatii, jotta väkivallan ketjun saa katkaistua ja päätettyä meihin.