Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lurra-kustantamo on tuonut luettavaksemme useita saksankielisiä pieniä mestariteoksia, mutta tällä kertaa he ovat tarttuneet englanninkieliseen kirjallisuuteen, mikä ainakin tämän kirjan osalta on suureksi iloksi meille lukijoille.
Hieman epäröiden sijoitin tämän Se minkä ansaitsimme -teoksen muistelmien joukkoon, mutta jotenkin siitä huokui muistamisen ja oman elämän kertomisen tuntu, ja lisäksi etulehden kirjailijaesittely vahvisti tätä muistelmaluokitusta. Kirja sisältää lyhyitä ja intiimin tuntuisia minä-muodossa kirjoitettuja tuokiokuvia Steven Schrader -nimisen kirjailijan lapsuudesta ja nuoruudesta New Yorkissa.
Muistelijan isä ja äiti ovat saapuneet puolanjuutalaisina emigrantteina Yhdysvaltoihin. Isä on luonut uransa tekstiiliteollisuuden parissa tyhjästä aloittaen ja huipulle päässen ihan amerikkalaisen unelman mukaisesti, mutta äiti istuu kotona masentuneena, virkkaa, arvostelee mustia kotiapulaisia ja vaipuu hiljaiseen toivottomuuteen, kun isällä on menoa ja meininkiä ja rakastajattaria niin, että heikompia hirvittää. Kirjan minäkertoja, siis mitä ilmeisimmin Schrader itse, elää aika tyypillisen tuntuista newyorkilaista lapsuutta; on vaihtelevia kouluja ja eritasoisia opettajia, baseballia ja kesäleirejä, mutta sitten isän vauraus senkun suurenee, ja kertoja joutuu välillä melkein häpeämään hienoja autoja kuljettajineen ja kahdeksan huoneen asuntoja. Suhde tähän voimakkaaseen isään onkin kirjan ydintä; isä tuntuu taas puolestaan häpeävän herkkää ja kirjallista poikaansa ja arvostelee tätä jatkuvasti, mutta kyllä jossain tuntuu kytevän rakkauskin.
Kirjan etulehdellä teosta luonnehditaan Ison Omenan proosaksi ja sitä rinnastetaan joihinkin Woody Allenin elokuviin, ja kyllähän tässä samantapainen tunnelma olikin, vaikka suurin osa kerronnasta oli lapsen näkökulmasta. Jotenkin minulle tuli mutkan kautta mieleen myös noin kymmenen kertaa laajempi Paul Austerin 4 3 2 1, sillä lapsuudenmuisteloissa oli jotain identtistä.
Hieno kirja siis, ja toivoisin sille paljon lukijoita.
