Eipä ollut Robert Ludlumin kirjallinen tuotanto tätä ennen tuttua. Kyselin kirjastossa suosituksia vakoojakirjallisuudesta (otan vastaan edelleen vinkkejä etenkin kylmän sodan vakoojakähinöistä) ja kirjastonhoitajat suosittelivat Ludlumia. Nappasin hyllystä tämän Ludlumin esikoisteoksen, koska alustahan on aina hyvä aloittaa.
Ei ollut pettymys tämä kirja. Scarlatti kertoo amerikanitalialaisesta rahasuvusta ja etenkin sen matriarkasta Elizabeth Wyckham Scarlattista ja tämän pojasta Ulster Scarlettista. Ulster katoaa 1920-luvulla jäljettömiin, mutta on syytä epäillä, ettei Ulster ole kuollut ja kuopattu, vaan sen sijaan puuhastelee jotain hämärähommia uudella identiteetillä Saksassa varhaisten natsien kanssa.
Kirja lähtee kuitenkin 1940-luvulta. Yhdysvaltojen sotajohto saa natsien eliitistä loikkaritarjouksen, joka voisi nopeuttaa sodan loppumista, mutta sen hintana on huippusalainen kansio, jonka sisältö voisi olla vaaraksi monille voimakkaille tahoille. Siitä kirja hyppää parikymmentä vuotta taaksepäin ja kertoo, miten tähän päädyttiin.
Matriarkka Scarlatti on tyly henkilöhahmo. Kun hänelle selviää, mitä hänen poikansa itse asiassa touhuaa, alkaa ajojahti. Elizabeth Scarlatti liittoutuu yhdysvaltalaisen agentti Matthew Canfieldin kanssa, tavoitteenaan saada Ulster eliminoitua – hinnalla millä hyvänsä, vaikka se johtaisi koko suvun tuhoon. Melkoisen kylmää puuhaa, ottaen huomioon että Elizabeth on kuitenkin Ulsterin äiti.
Lopputulos on kuitenkin jännittävä trilleri. Tarina toimii, vaikka siinä onkin paikoin vähän uskomattomia käänteitä ja välillä tyyli on hivenen rouheaa. Kelpo jännäri kuitenkin, ja sen verran kiinnostava tapaus, että Ludlumin kirjojen parissa tulen vielä jatkamaan.