Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Naisen säveltämistä pidettiin lähinnä paheksuttavana, häpeällisenä, naurettavana tai yhdentekevänä toimintana, koska säveltämisen katsottiin soveltuvan vain miehille. Yleisesti ajateltiin, että säveltäminen oli ristiriidassa naisen sukupuolisen olemuksen ja roolin kanssa. Jos nainen sävelsi, se teki hänestä sukupuolensa hukanneen tai kieltävän epänaisen. Samalla uskoteltiin, että naiselta puuttuivat säveltämiseen tarvittavat henkiset edellytykset.
Naisten esiinmarssi yhteiskunnalliselle ja kulttuurilliselle kentälle liittyy jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Ennen yhteiskunnan murrosta naisten rooli oli yksin synnyttää jälkeläisiä ja hoitaa kotia ja perhettä samalla, kun mies kouluttautui, toi leivän kotiin ja lopulta jäi nimeksi historiankirjoitukseen. Kouluttautuminen musiikissa ja muissa taiteissa oli naisille mahdollista ja siihen kannustettiin etenkin ylemmissä yhteiskuntaluokissa siihen saakka kunnes he avioituivat ja heidän tuli omistautua perheelle ja luopua kaikesta oman kodin seinien ulkopuolisesta julkisesta musisoinnista.
Niinpä naissoittajia oli varmasti vähintään yhtä paljon kuin miessoittajia. Huolimatta siitä, että säveltämiseen ei naisia kannustettu eikä heidän sävellyksiään juurikaan julkisesti esitetty puhumattakaan, että niitä olisi julkaistu painettuna, naiset varmasti sävelsivät paljon; me emme vain kollektiivisesti tiedä siitä, koska historia on täysin säveltävät naiset ja heidän sävellyksensä unohtanut. Yllättävää tämä ei ole, koska sama ilmiö näkyy myös kaikilla muilla kirjoitetun historian osa-alueille.
Susanna Välimäen ja Nuppu Koivisto-Kaasikin vakuuttava teos Sävelten tyttäret : Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle on uraauurtava ennen kaikkea siksi, että se tuo näkyväksi naiset, jotka ovat luoneet musiikkia, jota on myös usein aktiivisesti aikanaan esitetty, vaikka mitään todisteita nuottien muodossa tästä ei nykypäivään ole säilynytkään. Kirjassa kerrotut 126 erilaista tarinaa säveltäjänaisista ovat kaikki omaleimaisia ja yksilöllisiä, mutta yhteistä niille kaikille on se, että tarinoiden päähenkilöt ovat meille tuntemattomia emmekä ole koskaan kuulleet heistä emmekä heidän musiikistaan.
Toivottavasti säveltäjänaisten esiin tuominen auttaa löytämään heidän kadoksissa olevia sävellystöitään, jotta kykenisimme tutustumaan tähän kadottamaamme palaan musiikillista menneisyyttämme. Ja se mikä on säilynyt toivottavasti löytää tiensä orkesterien, yhtyeiden, kuorojen ja yksinlaulajien ohjelmistoihin, jotta pääsemme musiikkiin myös tutustumaan.