Sauna Paradis on merkillinen kirja. Se vie lukijan keskelle muistoja, tuoksuja ja värejä suoraan 1960-luvulle. Samalla kirjassa kulkee väkevänä nykyhetki, ja kolmantena tasona vielä romaani romaanissa, päähenkilö Anne Hornin kirjoittama Tuhlaajatyttö-kirja. Silti romaani on mitä selkein, mutta helpolla se ei lukijaansa päästä, ainakaan tällaista 1960-luvulla syntynyttä, jolle tuon ajan aistimukset vielä palaavat oudon voimakkaina.
Anne Horni on nelikymppinen kirjailija, jonka uusin romaani Tuhlaajatyttö on polkenut jonkin aikaa paikallaan. Sitten Anne tapaa kirjailijaillassa itseään vähän nuoremman Laurin, joka on lapsena asunut samoilla kulmilla kuin hän ja käynyt hänen isänsä omistamassa yleisessä saunassa, siinä Sauna Paradisissa. Lauri ei pysty muistamaan, mitä hänen isälleen todella tapahtui, miksi isä katosi mystisesti 1960-luvun lopulla ja löydettiin vasta myöhemmin vettyneenä ruumiina, ja siksi Lauri haluaa valjastaa Annen muistikseen. Kirjailijanhan tehtävä on muistaa, ja Lauri uskoo, että Anne pystyy auttamaan häntä isän salaisuuden ratkaisemisessa. Samalla hän lupaa paljastaa Annelle oman salaisuutensa tämän isästä.
Anne on lapsena elänyt eräänlaisena pikkusaunottajana Sauna Paradisissa ja tottunut näkemään kaikenlaisia alastomia ihmisruumiita ja piirtämään niitä, vaikka kauhistunut opettaja sensuroikin kaikki kuvat. Tämän Annen näkökyvyn kanssa lukija astuu Sauna Paradisin maailmaan. Jollain tavalla se maailma imaisi minut täydelleen mukaansa, niin että muistojen herääminen omasta 1960-luvustani teki melkein kipeää, vaikken ole koskaan edes yleisessä saunassa käynytkään.
Nykyhetken tarina kirjassa etenee tavallaan kuin paraskin dekkari vähä vähältä paljastaen tapahtumien todellisen kulun, ja jännitys säilyy ihan viime sivuille asti. Ehkäpä romaanin kolmas taso, Tuhlaajatyttö -kirja, jäi minulle hiukan irralliseksi, vaikka toisaalta se valotti tyylikkäästi Annen elämän tragediaa eli vastentahtoista lapsettomuutta ja sitä mihin nainen on valmis saadakseen lapsen.
Sauna Paradis on epäilemättä yksi Pirjo Hassisen komean tuotannon parhaita kirjoja. Suosittelen ainakin meille viisikymppisille lukijoille, ja nuoremmillekin matkana menneisyyden ja muistamisen maailmaan.