Anne B. Ragden uusi romaani poikkeaa melkoisesti aikaisemmasta Berliininpoppelit-trilogiasta (Vihreät niityt) ja sukutarinasta. Tämä kirja on lähes raportinomainen selvitys 2000-luvun deittailusta sinkkunaisen näkökulmasta.
Ingunn on melkein nelikymppinen sinkku, jolla miehiä riittää ja valkoviini maistuu. Joistakin miehistä on sitten todella vaikea vain päästä lopullisesti eroon — ne raukat, jotka kuvittelevat rakastavansa häntä ja hänen rakastavan heitä! Hän on töissä trondheimiläisen lehden musiikkitoimittajana, nauttii itsenäisyydestä ja — tietysti sekä erityisesti miehistä, mieluusti nuoremmista vielä. Työpaikan tyttöjen illanistujaisissa Ingunn valistaa kaikille naisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vibraattorin takaamaa laatua ja onnea, nuorempia miehiä sekä orgasmien tärkeyttä. Hän ei voi ymmärtää työtoveriensa etsimää ja puolustamaa turvallisuudentunnetta, jonka vakiintunut suhde voi heidän kertomansa mukaan taata.
Rakkaus tuleekin sitten kirjaimellisesti metsästä tai puun takaa… Ingunn päättää ryhtyä kuntoilemaan ja hankkii kävelysauvat. Lenkkipolulle lopulta päästessään hän törmää pieneen, riehakkaaseen koiranpentuun ja kivaan 7-vuotiaaseen Emma-tyttöön, jonka leski-isä tekee lopulta naiseen lähtemättömän vaikutuksen. Mutta uskaltaako muuten niin rohkea ja räväkkä Ingunn rakastua ihan oikeasti?
Kirja on välillä lievän räävitönkin, mutta hauska. Ragde osaa tarinoida, eikä petä lukijoitaan tälläkään kertaa. Alun uskaliaisuus ja julistamisen maku muuttuukin lopulta omalla tavallaan hellyttäväksi ja rakastettavaksi tarinaksi rakastamisen vaikeudesta ja uskalluksesta pistää oma itsensä peliin, ehkä ihan kokonaankin! Olen pitänyt kaikista Ragden kirjoista ja alussa tämä kieltämättä hieman hätkähdytti edellisiin verrattuna, mutta lunastaa kyllä ehdottomasti kaikki odotukset.
Suositeltavaa ja viihdyttävää kirjallisuutta kaikille sinkuille ja muillekin, toki. Tämä ei ole ehkä kaikkein hempeintä viihdekirjallisuutta, tässä on elämän makua, seksuaalisuutta, mutta myös rakkautta — kaikkea tarjolla ihan jokaiselle. Mukavaa luettavaa vaikka kesäksi tai syksyn tullen, kun ikävä ja ihmissuhteiden puute alkaa kaihertaa sinkkuakin!