Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Astrid Lindgrenin Satuja kätkee kansiensa väliin kahdeksantoista Astrid Lindgren -klassikkoa Ilon Wiklandin rakastetulla kuvituksella. Toiset saduista ovat tunnettuja, toiset vähemmän esillä olleita, joukossa myös sellaisia, jotka luin nyt ensimmäistä kertaa. Toiset ovat kokonaisia satuja, toiset romaanien lukuja tai pätkiä niistä. Toiset ovat aiemmin ilmestyneet kuvakirjoina, toiset kokoelmissa, toiset pitkinä lastenromaaneina. Onhan tämä Satuja-kokoelmakin ilmestynyt suomeksi alun alkaen jo 1980-luvun alkupuolella. Nyt suomennokset on tarkistettu.
Vaikka kokoelma sisältää jo ihan pienillekin kuuntelijoille soveltuvia satuja, kuten Punasilmäinen lohikäärme tai Pekka Peukaloinen, ovat monet niistä melko duurivoittoisia, monikerroksisia tarinoita, jotka käsittelevät surullisia asioita, kuten kuolemaa, yksinäisyyttä ja köyhyyttä. Jokainen tuntee toki oman lapsensa parhaiten, toisten kanssa näitä satuja voi hyvin lukea jo hyvinkin pienenä, mutta kysymyksiä ne varmasti herättävät. Mutta tämähän onkin yhteistä lukemista rikkaimmillaan.
Kun näitä satuja vertaa Pepin hassutteluihin tai Eemelin kepposteluihin, ymmärtää, kuinka monipuolisen tuotannon Ruotsin varmasti kuuluisin lastenkirjailija jälkeensä jätti. Itse olen nauttinut hänen tarinoistaan pienestä lähtien ja nyt nautin vielä hieman enemmän, kun näen, miten hyvin omat lapseni hänen satujensa parissa viihtyvät. Klassikot kestävät aikaa, siitä Astrid Lindgren on ihana, ihana esimerkki.
Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen; miksi näin tunnelmalliseen kokoelmaan on sisällytetty kaksi tarinaa Katto-Kassisesta, hahmosta, josta itse en löydä oikein mitään tähän yhteyteen sopivaa. No, Kassinen lieneekin Lindgrenin hahmoista ainoa, josta en voi sanoa pitäväni.
