Tempauduin heti alusta asti Sattunut syntymään -kirjaan. Se kertoo lapsen silmin perheestä, jossa minä-kertoja on toinen kaksosista. Ei ole ollut mitään pullan tuoksuista lapsuutta, vaan jo pian käy ilmi, että äiti on ihan omaa luokkaansa, ei halaile ja etenkin Assia kohtelee eri lailla kuin muita. Kummastelin sitäkin, kuinka sisarusten välit olivat tavallista huonommat. Isosisko Anni tuntuu olevan koko kirjan matkan se, joka vaan suorittaa velvollisuuksia ja kertoo kaikesta äidille. Kaksoset Essi ja Assi eivät ole toistensa tukijoita, koska Assi on se, jota aina saa hävetä. Juuri se tekeekin kirjan alusta mielenkiintoisen, koska sen kautta tulee paljon mieleen omia lapsuuden aikaisia juttuja.
Juuri kun on jotenkin tuudittanut itsensä siihen, että kirja jatkuu samanlaisena loppuun asti, niin se ravistaa kunnolla, kun äiti sairastuu vakavasti ja sitten mamma. Kun eräänä päivänä rehtori ilmoittaa koulussa Essille ja Assille, että heidän tulisi nyt mennä kotiin, että siellä on… Niin, ikäviä käänteitä tulee paljon ja siinä on kestämistä.
Käy kuitenkin niin, että kun Assi on kuusitoista, hän on täysin orpo. On alettava elämään omaa elämää ja huolehdittava itsestään. Hän menee naimisiin poikaystävänsä kanssa ja voi vaan kuvitella, miten kestävä sellainen liitto on, jossa on haettu vain turvaa toisistaan.
Miehiä on sitten muitakin ja runoilijan kanssa syntyy lapsikin. Kirjan loppuosa kulkee nopeasti ja pian huomasin, että kirja oli loppu. Ilahduin kuitenkin hienosta lukukokemuksesta, jonka sain. Olin kulkenut mukana yhden elämän kerronnan, joka oli kerrottu niin hyvällä tempolla, että hyvin pysyin mukana. Lisäksi samastumisen paikkoja oli useita.
Vahva suositus kenelle tahansa, ihan jo pelkästään naisen kasvutarinana, tai jos haluaa ikään kuin vähän kurkistaa, millaista on ollut Tuula-Liina Variksen lapsuus ja nuoruus.