Kun vaakakupeista toinen on täytetty ystävyydellä toinen kauneudella, lienee helppoa todeta, kumpi niistä painaa enemmän. Jos kuitenkin on tottunut olemaan valtameren kaikkein kaunein kala, sateenkaarenkirjava ja säihkyvin hopeasuomuin varusteltu, saattaa ajatus kauneuden menettämisestä tuntua liki onnellisuuden kadottamiselta.
Kun toisten alituiseen ihailuun tottunut Sateenkaarikala eräänä päivänä kohtaa pienen sinisen kalan, joka uskaltautuu pyytämään Sateenkaarikalalta yhtä hänen säihkyvistä suomuistaan, menettää pöyhkeä kaunotar malttinsa. Pieni kala pelästyy ja kertoo kokemuksestaan ystävilleen. Nyt valtameren kaunein kala onkin enää turhamainen ja ilkeä, jolle muut kääntävät sen lähestyessä pyrstönsä. Sateenkaarikalan on mietittävä asioiden tärkeysjärjestystä uudelleen.
Liki kolme vuosikymmentä sitten ensipainoksensa saanut Sateenkaarikala teki sveitsiläisestä Marcus Pfisteristä maailmankuulun. Sateenkaarikala-kirjoja on käännetty yli 60 kielelle ja niitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta. Kirjoista on tehty myös animaatiosarja.
Itse tutustuin Sateenkaarikalaan vasta nyt. Pidin siitä ehdottoman paljon. Erityisesti minut lumosi sen kauneus. Tarina puhutteli niin ikään, joskin sen klassisimmista klassisimmat teemat eivät sinällään tuoneetkaan mitään uutta. Joka tapauksessa jakamisen ilo on aina ja ikuisesti tärkeä taito, josta tuskin koskaan voidaan puhua liikaa.
Kirja on sopiva hyvin monenikäisille lapsille, sillä varmasti jo ihan pienet lukijat nauttivat sen säihkyvästä mutta kuitenkin yksinkertaisesta kuvituksesta. Kuvituksen rauhallisuus taas tekee siitä mainion iltasatukirjan.
Suositukseni Sateenkaarikalalle. Täytyypä tutustua sarjan muihinkin osiin.