Vuonna 1996 kirjallisuuden Nobel-palkinto myönnettiin puolalaiselle runoilijalle Wisława Szymborskalle. Hänen tuotantonsa ei ole järin laaja — vajaa 250 runoa. Näistä on poimittu mainio suomennosvalikoima Sata Szymborskaa.
Szymborskan runot näyttävät arkisilta, helpoiltakin, mutta tarkka lukija huomaa taiturimaisia sävyjä ja havaintoja. Suomennosvalikoiman runot ovat vuosilta 1945–2003. Tälle ajalle mahtuu lukuisia aiheita rakkaudesta kuolemaan, holokaustista syyskuun 11. päivän tapahtumiin.
Szymborska tarkastelee maailmaa kriittisesti. Hän malttaa katsoa tarkkaan, ja näkee asioiden kääntöpuoliakin. Haudanvakavuudesta häntä ei voi moittia. Szymborska nauraa ihmisille ja maailmalle olematta kuitenkaan ilkeä. Hänen huumorinsa on hiljaista, mutta hykerryttävää.
Sata Szymborskaa on upea kokoelma upean naisen runoja. Szymborskan säkeiden äly ja lämmin huumori saavat lukijan — ainakin minut! — palaamaan kokoelman pariin yhä uudelleen.