Iso vaaleen muistelmat Kallion pikkukundista isommille pelikentille. Jallu kertoo itse kirjoittaneensa tätä ja pitkään, fanien ja ystävien vaatimuksesta. Ja kyllähän menevälle miehelle ehtiikin tapahtua niin hyvässä kuin pahassakin.
Kirjassa käydään läpi aivan nappula-aikojen peleistä lähtien Jallun kehitystä jalkapalloilijana eri joukkueissa. Lisäksi hän kertoo peliajoistaan muualla maailmalla melkoisen vauhdikkaasti, lukijaa ja itseään säästämättä. Kaikki peliin, mokat ja niiden korjauksetkin. Itkua, naurua, tikkejä ja vammoja.
Ilahduttavasti Jallu kuitenkin muistaa käydä läpi eri pelejä sekä erikseen luokitella Suomen parhaimmat tai pahimmat pelikentät. Muutakin kuin jalkapalloa toki kirjaan mahtuu, ehtihän Jallu ja ehtii toki vieläkin. Mies parhaassa iässä — ainakin kirjanjulkaisutilaisuudesta kuulin kerrottavan. Vähän sivutaan myös kaverin ns. oikeita töitä sekä perhe-elämää ja nykytilannetta.
Kirja on kirjoitettu mukavan letkeällä tavalla ja sen verran mielenkiintoisesti, jopa hehkuttaen, että tällainen urheilunvihaajakin luki tämän mieluusti ja uteliaana. Suosittelen kaikille urheilusta kiinnostuneille, erityisesti jalkapallofaneille sekä Jallun tarinoita seuranneille. Tämä on myös hyvä johdatus lajiin ja sen ohella toimiviin organisaatioihin varsinkin minunlaiselleni asiantuntemattomalle, kaikkea urheilua vieroksuvalle.
Kirja toimii kuin tauti ja Jallulla on varmasti ollut hauskaa — niin oli itsellänikin tätä lukiessa! Sata kiloa Jallua on myös tuhti ja antoisa lukupaketti, nauttikaa siitä.