Voiko pasifisti olla kiinnostunut aseista?
Kuvittelin, että kirja olisi vain täynnä ampuma-aseita, mutta se osoittautuikin mielenkiintoiseksi hakuteokseksi täynnä faktaa. Kirjassa ei ihannoida sotaa, eikä ajatusmaailmana ole ”ilman aseita ei olisi ihmisiä”. Aseet eivät tosiaan ole vain ampuma-aseita, vaan etenevät kronologisesti ja ensimmäiset merkittävät aseet löytyvät jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Totuushan on, että jos ei muuta, niin ihmiset ovat aina osanneet taistella keskenään.
Kirja on jopa hämmentävän kiehtova, pitkä miekka oli tosiaan nimensä arvoinen ja olen ylpeä tietäessäni mikä hilpari on. Jo ennen kirjan avaamista tuli mietittyä, mitä kirjasta ainakin löytyy.
Ainoastaan kirjan kansi on kolkko ja ihmetyttää, miksi hienosti kuvitetulle kirjalle ei ole tehty myyvempää kantta. Aseet ovat tietenkin ristiriitainen kiinnostuksen aihe, mutta Sata asetta ei ole kuvakatalogi tappoesineistä, vaan osa historiaa.