Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Uupumus ja rankasti heittelevät mielialat vievät Katariina Sourin psykiatrin puheille marraskuussa 2016. Psykiatri toteaa hänen sairastavan sekä epävakaata persoonallisuushäiriötä että kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Listan jatkona ovat myös alkoholiriippuvuus sekä ahdistuneisuushäiriö. Näistä vain kaksisuuntainen mielialahäiriö on uusi ja yllättävä asia, sillä Sourilla on takanaan jo pitkiä terapiajaksoja. Nyt lääkäri tarjoaa hänelle mielialalääkitystä ja kognitiivista terapiaa.
Souri ei voi hyväksyä sitä, että jo ensimmäisellä käyntikerralla ja ensisijaisena hoitokeinona hänelle määrätään psyykenlääkkeet. Taiteilijana häntä pelottaa lääkkeiden vaikutus luovuuteen. Ehkä elämäntilanteeseen voisi saada helpotusta vaikuttamalla stressitekijöihin. Eikö olisi hyvä ensin katsoa, toisiko alkoholista luopuminen positiivisia vaikutuksia tullessaan? Pari, kolme lasillista viiniä iltaisin on toiminut hyvin lääkkeenä, mutta riippuvuus ja terveyshaitat huolestuttavat. Aiemmat terapiat eivät ole tuoneet pysyviä tuloksia. Kun lääkkeet eivät ole ratkaisu, Souri päättää jatkaa etsintää ja kirjoittaa toipumisprosessistaan muistiinpanoja. Teksteistä koostuu lopulta tämä tunnustuksellinen kirja.
Kirjan nimi, Sarana, kuvaa osuvasti sitä elämän taitekohtaa, joka laittaa keski-ikäisen punnitsemaan mennyttä ja tulevaa. Nuoruuden ratkaisut on tehty ja takana päin, ikääntyminen rypyttää silmäkulmia ja mieltä, mutta silti vanhuus siintää vasta vuosien takana. Katariina Souri pohtii kirjassa nuoruuttaan ja suhdettaan vanhempiinsa. Hän kertoo työstään – niin, hän on todellakin tehnyt paljon muutakin kuin päätynyt nuorena Playboyn kanteen poseeraamaan. Monenlaista terapiaa on tarjolla, mutta on hyvä huomata, että valmiit reseptit eivät vain toimi kaikille samalla tapaa.
En ole juurikaan seurannut Katariina Sourin uraa, mutta Saranan tunnustusten takaa löysin lämpimän ja herkän ihmisen. Hänen pohdintansa herättävät kyllä miettimään yhteiskunnan terveys- ja sairauskäsityksiä. Avoin tilitys mielenterveyden ongelmista auttaa toivottavasti poistamaan niihin liittyvää ahdaskatseisuutta ja häpeää. Myös raitistumisensa Souri ratkaisee omilla ehdoillaan ja päätyy sittenkin siihen, ettei ehdoton viinittömyys ole tae paremmasta. Vaaravyöhykkeellä taiteilussa on riskinsä mutta myös armollisuutensa. Erityisen koskettavaa on lukea hänen suhteestaan isäänsä ja yrityksistä pitää tämän puolia.
