Vuonna 1997 Portugalin kirjallisuuden suurnimi José Saramago saa valmiiksi romaaninsa Kaikkien nimet. Samoihin aikoihin nuori José-niminen kirjailija kamppailee toisen romaaninsa aloittamisen tuskissa, kun hänet kutsutaan kustantajan juttusille. Saramagosta pitäisi kirjoittaa elämäkertaromaani, ja juuri Josén pitäisi se kirjoittaa. José tarttuu haasteeseen – hivenen pakotettunakin, hän on pahoissa peliveloissa ja muutenkin selvää suuntaa vailla – mutta työskentely kunnioitetun iäkkään kirjailijan kanssa on monestakin syystä haastavaa.
José siellä ja Saramago täällä. Saramagon teokset eivät ole yleensä yksinkertaisuudestaan tunnettuja, ja vahvasti omaperäisille reiteille José Luís Peixoto – vielä yksi José lisää! – Saramago & José -romaaninsa ohjailee. Teoksen alkuperäinen nimi Autobiografia kertoo ehkä vielä käännösnimeä suoremmin, minkälaiseen pyöritykseen kirjailija (mutta kuka heistä?) kirjansa kanssa on menossa. Peixoto sotkee nuoren ja vanhan Josén persoonat toisiinsa, ja koko kirja alkaa vähitellen muuttua yhä tiheämmäksi itseensä viittaavaksi sekamelskaksi.
Mutta tämä kaiken kiertyminen itsensä ympärille, en osaa sitä paremminkaan sanoittaa, tekee Saramago & Josésta kiinnostavan. Kirja paranee oleellisesti loppua kohti, kun sen rakenne alkaa selkiytyä juuri sekaisin mennessään. Paradokseja ja maagisuutta Saramagokin teoksissaan harrasti, ja juuri tähän moniselitteiseen viittausviidakkoon José Luís Peixoton kirjan tenhokin perustuu. Kirjan tunnelma on hyvin saramagolainen.
Saramago & José on omituinen kirja. Se viehättää varmimmin José Saramagon ystäviä, mutta miksipä ei sitä muillekin avarakatseisille lukijoille vinkkaisi.