Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vastahakoisesti Sara lähti kävelemään. Kuivuneet, halkeilleet pellot levisivät heidän edessään kuin ääretön verkko, jossa siellä täällä törrötti kuivuneita ruohontupsuja. Jostain takaa kuului vuohen määkäisy, ja maa rasahteli sandaalien alla. Muuten oli aivan hiljaista.
Kirjan tarina sijoittuu johonkin nimettömäksi jäävään Afrikan maahan. Elämä Saran kotikylässä tulee mahdottomaksi, kun vettä ei näy eikä kuulu, ja pian ei ole muita mahdollisuuksia kuin lähteä etsimään elämisen mahdollisuuksia lähikaupungista. Kolmen päivän kävely kaupunkiin aavikon halki on tosin helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi Saran äiti on taitava tarinankertoja, joka osaa kertomuksillaan lohduttaa Saraa.
Tuula Korolaisen ja kuvittaja Meria Palinin yhteistyö on oikein sujuvaa ja miellyttävää luettavaa. Huomion kiinnittää varsinkin Palinin kuvitus, joka sopii mielestäni kirjaan erityisen hyvin. Utuinen kuvitus näyttää hieman kuuman ilman väreilyn vääristämältä ja varsinkin aavikkokuvissa tämä efekti toimii loistavasti. Pidin myös siitä, että sinänsä ”arkisen” tarinan sisällä ovat Saran äidin kertomat muutamat sadut. En tiedä ovatko nämä sadut oikeasti afrikkalaisia alkuperältään, mutta ne toimivat joka tapauksessa loistavasti ja tuovat esiin veden merkitystä afrikkalaisessa kertomaperinteessä ja kulttuurissa.
Sara ja kadonneet sateet on oikein onnistunut tarina arjen haasteista aivan erilaisessa ympäristössä antaen myös näkökulman ilmastonmuutokseen ja säiden ääri-ilmiöihin kertomalla niiden ihmisten elämästä, joihin nämä muutokset rankimmin iskevät. Kirjan lopusta löytyy vielä luku, jossa käsitellään sitä, miksi joissakin maissa kärsitään veden puutteesta ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa tilanteeseen. Sara ja kadonneet sateet on siten oikein hyvä kirja, josta aloittaa, mikäli lasta mietityttää ilmastonmuutos. Tästä onkin sitten hyvä jatkaa vaikkapa Ihme ilmat! : Miksi ilmasto muuttuu -kirjan pariin.
