Sapiens : ihmiskunnan synty jäi melkein lukematta, mutta uteliaisuus vei sitten lopulta voiton. Olin jo lukenut Yuval Noah Hararin suurmenestyksen Sapiens ja koska kirja oli aika tuoreessa muistissa, en ollut ihan varma onko siihen pohjautuvalla sarjakuvalla mitään uutta tarjottavana. No, lyhyesti sanottuna, kyllä ja ei. Sapiens : ihmiskunnan synty pääosin kertaa tuttuja asioita, mutta oivaltava kerronta tekee sarjakuvan näkökulmasta tuoreen ja saa sarjakuvan seisomaan tukevasti omilla jaloillaan.
Sapiensin sovittamisesta sarjakuvaksi ovat vastuussa käsikirjoittajat David Vandermeulen ja Daniel Casanave, joista jälkimmäinen on myös sarjakuvan kuvittaja. Tosin tämän sarjakuvan puitteissa ei suinkaan kateta Sapiensia kokonaisuudessaan, vaan vain sen ensimmäinen neljännes eli osio joka käsittelee homo sapiensin kognitiivista vallankumousta ja lajimme pitkää esihistoriallista aikaa. Matkaoppaansa sarjakuvassa toimii kukas muu kuin Yuval Noah Harari itse.
Sarjakuvakerronnan edut käyvät lukiessa nopeasti ilmeiseksi. Vandermeulen ja Casanave antavat piut paut fyysisen todellisuuden rajoitteille; kertoessaan esihistoriasta Harari on vapaa matkustamaan ajassa ja paikassa minne haluaa ja vaikka kävelemään neandertalinihmisten leiriin. Onneksi Harari ei joudu kauan puhumaan itsekseen, vaan mukaan liittyy joukko muitakin ihmisiä, kuten Hararin sukulaistyttö, jolle on luotevaa selittää asioita auki aina alkeista lähtien. Cameoroolissa nähdään ainakin tunnettu tiedemies Robin Dunbar, mutta myös lennokkaampia kavereita nähdään, kuten mielikuvituksellinen supersankariasuun sonnustautuva tohtori Fiktio. Tasapainoilu tieteellisen sisällön ja hauskan toteutuksen välillä onnistuu pääosin oikein hyvin.
Mitä tulee sarjakuvan sisältöön niin sehän on edelleen täyttä asiaa. Esi-historiamme on täynnä mitä mielenkiintoisimpia kysymyksiä. Miksi eri ihmislajit elivät vaatimattomana osana eläinkuntaa miljoonia vuosia, kunnes yhtäkkiä 70 000 vuotta sitten homo sapiens alkoi valloittaa maailmaa? Muuttuiko ajattelumme tai käyttäytymisemme jollain oleellisella tavalla, joka salli tämän vallankumouksen? Entä mitä tapahtui tuolloiselle megafaunalle ja niille ainakin viidelle muulle ihmislajille, jotka jakoivat tämän maailman kanssamme vielä 50 000 vuotta sitten? Liittyikö heidän katoamisensa jotenkin meihin? Vastaukset joihinkin näihin kysymyksiin tiedetään paremmin kuin toisiin.
Itselleni mielenkiintoista sisältöä sekä tässä sarjakuvassa että alkuperäisessä kirjassa on pohdinnat ihmisen kyvystä kertoa tarinoita. Tarinoiden kautta pystymme luomaan paitsi kansoja sitovia yhteisiä myyttejä, niin myös instituutioita. Sellaiset asiat kuin raha, yritykset, valtiot, ihmisoikeudet ja uskonnot ovat käsitteitä, joita ei ole olemassa ilman homo sapiensin vilkasta mielikuvitusta. Uskomusten ja yhteisten tarinoiden avulla pystymme luomaan monimutkaisia yhteistyöverkostoja, jotka ovat eläinmaailmassa vertaansa vailla. Tämä on kiehtova ajatus, että kyky fiktioon on lajimme kyvyistä ehkä se kaikkein oleellisin.
Vaikka sarjakuvan toteutus on pääosin oikein onnistunut, sen tekstipainotteisuus tulee hienoisena yllätyksenä. Kerrottavaa asiaa riittää, ja vaikka tekijät tekevät parhaansa siinä, että sarjakuvassa siirrytään miljööstä toiseen ja erilaisia kerronnallisia kikkojakin käytetään, niin sarjakuvan sisältö on silti paljolti puhuvia päitä. Tekstiä onkin sen verran, että hirveän nuorille lukijoille sarjakuvaa ei voi suositella, ja suositusikäraja näyttääkin olevan 14 vuodesta ylöspäin.
Silti, minun on vaikea kritisoida tekstipainotteisuutta, koska tällaisena tiiviinä pakettinakin sarjakuva on todella paksu ja vain ensimmäinen neljännes valmiista lopputuloksesta. Sarjakuvien keinoja olisi voinut siis periaatteessa käyttää kirjassa enemmänkin, mutta ehkä se olisi vain paisuttanut teosta liikaa. Yhtä kaikki, Sapiens : ihmiskunnan synty on mielenkiintoinen teos mielenkiintoisesta aiheesta, joten varsinkin jos alkuperäisteos on lukematta niin kyllä tähän kannattaa ehdottomasti tutustua.