Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Istun junassa. Matka Rovaniemeltä Helsinkiin alkaa 5.27, ja klassiseen tapaan otan eväät esiin ennen kuin juna ehtii nytkähtää liikkeelle. Eväiden syömisen taidossa on kyse ajoituksesta: on oltava sopiva nälkä, ei liian kiljuva.”
Tämä sitaatti kuvaa mielestäni hyvin Tittamari Marttisen koko kirjan teemoja: hän matkustaa välillä kotimaassa ja välillä pitkin Eurooppa, ja samalla hän pohtii yleisemminkin elämän ja oman toimintansa vivahteita.
Säntilliset vieraat -kirja sisältää hyvän joukon lyhyitä kirjoitelmia, joiden sijoittaminen jonkin genren alle tuntuu vaikealta. Tarinoita, kertomuksia? Novelleja – ei nyt kuitenkaan. Kirjoitelmat voisivat olla ilmestyneet vaikka jossain lehdessä kolumneina, mutta nämä eivät kuulu niihinkään. Päätän kutsua niitä pakinoiksi, jotka ymmärtääkseni ovat lyhyitä, humoristisia, mutta samalla ehkä hieman ironisia tekstejä. Pakinatkin ovat mahdollisesti lehtikirjoituksia, mutta Marttinen lienee kirjoittanut nämä tarinat nimenomaan kirjaksi.
Kirja sisältää karkeasti arvioiden kolmenlaisia pakinoita: niitä, joiden sisältö asettuu kotimaahan ja käsittelee milloin oman kotiympäristön, milloin esimerkiksi kirjailijantyön ilmiöitä. Sitten ovat matkakertomukset, joissa kirjailija ja yleensä hänen puolisonsa seikkailevat Euroopan maissa, ja kertoja tekee huomioita vieraan kulttuurin tavoista ja toimista ja usein vertaa niitä kotimaahan. Lopuksi kirja sisältää muutaman lähes satiirisen pakinan kärjistetyistä ihmistyypeistä eri tilanteissa: Kursailija ja Antelias, Tosikko ja Rento, Askeetti ja Hedonisti, sekä kokoelman nimitarinan Säntilliset vieraat.
Tittamari Marttinen on tullut tunnetuksi tuotteliaana lasten- ja nuortenkirjailijana. Hän on tehnyt myös mittavan kääntäjäntyön suomentaessaan ruotsista, englannista ja ranskasta. Monipuolinen kirjoittaja siis! Marttinen on erityisen hyvin perehtynyt juuri ranskan kieleen, ja jotain hyvin ranskalaista on näissä hänen pakinoissaankin: ne ovat fiksulla tavalla keveitä olematta silti pinnallisia.
Pakinoiden minäkertoja on selvästikin monella tavalla sivistynyt, mutta ei jaarittelevan kuiva tai akateemisen perusteellinen. Lisäksi hänen huumorinsa viehättää, se on todellakin ironista, mutta ei mitenkään pahantahtoista, ja kirjoittaja osaa nauraa myös itselleen. Pakinoiden huomiot elämästä ovat jotenkin hurmaavia.
Koska pakinoissa matkustetaan paljon, voisi tämä kirja olla sopivaa matkalukemista. Tosin siihen saattaa paneutua niin innokkaasti, että se tulisi luettua loppuun heti matkalla lentokentälle.
