Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suomalaisella dokumenttielokuvalla menee hyvin. Monet tekijät tunnetaan ulkomaita myöten, ja dokumenttielokuvien arvostus ja ilmaisukeinojen monipuolisuus ovat vain nousseet vuosien myötä. Voisi jopa sanoa, että suomalaiset dokumentit ovat ylittäneet laadussa kotimaiset elokuvat. On siis jo aikakin, että aiheelle omistetaan oma kirjansa.
Harri Römpötin Sanokaa mitä näitte on haastattelukirja, jossa alan keskeiset ohjaajat pääsevät kertomaan urastaan, kokemuksistaan ja ohjauksistaan. Mukana on muiden muassa Talvivaaran miehet ohjannut Markku Heikkinen, Freetime Machosista tunnettu Mika Ronkanen, Katja Gauriloff, joka ohjasi menestyneen Kuun metsän Kaisan ja totta kai Pirjo Honkasalo, joka on yksi tärkeimmistä eurooppalaisista dokumenttielokuvien ohjaajista. Kaikkiaan kirjassa esitellään seitsemäntoista ohjaajaa.
Vaikka kirja tavallaan toimii tekijäesittelynä, se ei ole täydellinen siinä mielessä, että kirjassa välttämättä mainittaisiin yksittäisen ohjaajan kaikki teokset. Römpötti mainitsee tämän olleen tietoinen päätös, sillä hän halusi välttää kirjassa luettelomaisuutta. Tämä oli ehdottomasti hyvä päätös, sillä kirjan luonne pysyy näin miellyttävän ”keskustelevana”.
Monien ohjaajien kertomuksissa toistuvat samat asiat. Kuinka kuvattavistaan ihmisistä on vastuussa, ja kun heidän elämäänsä sukeltaa, niin sitä ihmistä ei voi jättää elokuvan jälkeenkään. Dokumenttielokuvan kuvausprosessi ei ole lainkaan niin etäinen kuin elokuvaohjaajan ja näyttelijän välillä, ja monet ohjaajat pitävät vuosienkin jälkeen yhteyttä kuvaaminsa ihmisiin.
Joskus tämä yhteys voi vetää ohjaajan vereslihalle. Honkasalolla on ollut tapana antaa puolet elokuviensa saamista palkintorahoista niiden päähenkilöille. Intiassa kuvatun Atman dokumentin päähenkilö kastiton Jamanalal rakensi rahoillaan komean talon, joka kilpaili upeudellaan yläkastiin kuuluvien talojen kanssa. Ryysystä rikkauksiin tarina päättyi surkeasti; Jamanalal murhattiin pian, mahdollisesti kateuden vuoksi.
Tarina osoittaa, miten dokumenttien tekeminen ei todellakaan ole mitään palkkapussin vuoksi tehtävää kahdeksasta viiteen -työtä, elokuva vaikuttaa kuvattavien elämään ja heidän elämänsä vaikuttaa myös ohjaajan elämään. Luottamus onkin avainsana dokumentteja tehdessä; kuvattavat luottavat ohjaajaan ja tapaan, jolla hän heidät esittää elokuvassa. Tässä tulee esiin olennainen ero eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa dokumenteissa; amerikkalaisissa dokumenteissa rahoittajalla on viimeinen sana, miten elokuva loppujen lopuksi leikataan, ei ohjaajalla.
Sanokaa mitä näitte on kirjana hyvin miellyttävä yllätys. Kauniisti taitettu kirja ei ole mikään pinnallinen raapaisu dokumenttien maailmaan, vaikka ensin niin arvelin, vaan kirjasta löytyy paljon mielenkiintoista sanottavaa. Vahvat suositukset kaikille dokumenttielokuvien ystäville.