Nerokkaan runoilijan kaikki tekstit otetaan niin tosissaan, ollaan löytävinään merkillistä syvällisyyttä tai syvää monimerkityksellisyyttä siitä mikä on pelkkää paskaa. Kirjoitettu joko kännissä tai krapulassa. (Päiväkirjat, 1978)
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 75 vuotta runoilija ja ajattelija Pentti Saarikosken syntymästä. Ensi vuonna hänen kuolemastaan on 30 vuotta. Nuorena läpi lyöneen lahjakkuuden vei viina mennessään jo varhain, ja ennenaikainen loppu oli jo vuosikausia vääjäämätön. Paitsi runoistaan, Saarikoski tunnetaan myös päiväkirjoistaan, joita hän piti (ilmeisen varmasti julkaisutarkoituksessa) jo teini-iästä aina kuolemaansa asti.
Pentti Saarikoski oli hankala ihminen — ei pelkästään alkoholisminsa vuoksi, vaan muutenkin. Ihmissuhteissa hän ei ollut kovin taitava, vaikka muutamia elinikäisiä ystäviä ja tukijoita hänellä olikin. Perheelleen ja erityisesti viidelle lapselleen hän jäi etäiseksi, käytännössä olemattomaksi. Sanojen alamainen -antologian toimittaja Saska Saarikoski sanookin tutustuneensa isäänsä kunnolla vasta nyt, luettuaan kirjaprojektia varten Pentin koko tuotannon vasta ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan.
Mielipiteiltään Saarikoski oli muuntuvainen. Hän sanoi ajattelevansa jopa samana päivänä asioista eri tavoilla, hän halusi antaa vastakkaiselle mielipiteelle mahdollisuuden, tarkastella asiaa toisestakin kulmasta. Nuoruuden radikaalit ajatukset muuntuivat vähitellen toisenlaisiksi, ehkä toisella tavalla radikaaleiksi henkäyksiksi. Eniten Saarikoski taisi joutua selittelemään naiivia suhtautumistaan kommunismiin ja Neuvostoliittoon 1960- ja 70-luvuilla.
Sanojen alamainen yrittää raottaa Pentti Saarikosken kompleksisen persoonan kaikkia puolia mahdollisimman pitkällä aikajänteellä. Teemoittain — taide, runous, politiikka, maailma, ystävät — kronologisesti etenevä teos koostuu Saarikosken tekstifragmenteista, runonpätkistä, päiväkirjamerkinnöistä, hajanaisista ajatuksista. Jokaista lukua taustoittaa Saska Saarikosken lyhyt johdanto. Sanojen alamainen toimii hyvänä johdatuksena Saarikosken maailmaan, joskin pieni varoitus on vielä paikallaan. Antaa Runoilijan itsensä puhua:
Aforismi on sietämätön kirjallisuuden laji.