Pidän kirjastoista. Pyrin käymään ainakin kerran viikossa katselemassa — ilman kummempaa ennakkosuunnitelmaa — mitä näppeihin tarttuisi. Joskus harvoin poistun tyhjin käsin, mutta useimmiten jostain tarttuu käsiin ainakin yksi mielenkiinnon herättävä opus. (Väistämätön seuraus tästä on se, että yöpöydälleni kertyy kamalat pinot kirjoja ja että niistä saattaa pahimmillaan olla jopa neljä tai viisikin yhtäaikaisesti kesken.) Muutamat nykyisistä suosikkikirjailijoistani olen löytänyt ensimmäisen kerran sattumalta vain harhailemalla kirjastossa.
Kuljeskelinpa taas tavanomaiseen tapaani aikaa tappamassa hyllyjen välissä, kun ajattelin käydä katsomassa, olisiko paikalla sellaisia (aiemmin sattumalta löytämäni) Carlos Fuentesin kirjoja, joita en ole lukenut. Ei ollut, mutta vierestä löytyi Robert Fulghumin Sänky oli jo tulessa kun asetuin makuulle. Kuka Fulghum? Minulla oli tovi aikaa, joten istahdin lukemaan.
Kävi ilmi, että osuin kultakaivokseen. Kyseessä oli napakka pakinakokoelma, jonka humaaneista ja humoristisista teksteistä löytyi elämänohjeita, moraalisia pohdintoja, lähimmäisenrakkautta ja arkipäivän ihmettelyä. Elämänsä aikana Fulghum oli ehtinyt tekemään monenlaista hanttihommista saarnamieheen ja matkailemaan ympäri maailmaa. Muutaman sivun mittaisissa tarinoinneissaan hän koskettelee lähes kaikkia inhimillisen elämän puolia, myötä- ja vastamäkiä.
Robert Fulghumin ideat ovat hyviä. Mitä jos lentomatkalla tekeytyisi vierustoverinsa kanssa aivan joksikin muuksi kuin oikeasti on? Pystyisikö roolia pitämään yllä koko mannertenvälisen lennon? Valitse aikaa rahan sijasta. Kulje näköalareittiä. Rakkaus yhdistää ja on ylivoimaisen vahva.
Kaiken kaikkiaan Sänky oli jo tulessa kun asetuin makuulle on hieno kokoelma pakinoita ja puhinoita. Olen erittäin iloinen yllätyslöydöstäni ja toivon voivani jakaa löytämisen ilon myös Kirjavinkkien lukijoiden kanssa.