Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Muun muassa Kuura-sarjasta tutun Elina Pitkäkankaan (s. 1990) Sang heittää lukijan heti vieraaseen maailmaan. Päähenkilö Dawei kuvataan ystävänsä kanssa suorittamassa vuotuista kansalaisvelan maksua. Jokaisen yli neljävuotiaan on maksettava oikeudesta olla Fusangin kansalainen. Jos velkaa ei saa maksettua – ja se on etenkin köyhemmillä syrjäseuduilla vaikeaa – joutuu työleirille. Se taas on paikka, josta on turha toivoa pääsevänsä hengissä ulos.
Dawei on hyvä ihminen: hän toki tienaa rahansa rikollisin keinoin, mutta varoillaan orpokodissa asuva nuori mies maksaa orpokotisisarustensa velkoja. Jos Dawei ei saa velkaansa maksettua 20 ikävuoteen mennessä, hän voi aina paeta yhteiskuntaa vuorille – mutta nyt hän saa kuulla uudesta laista, jonka mukaan tässä tilanteessa velka siirtyykin omaisten maksettavaksi. Daweita uhkaakin nyt hänen isoveljensä Qirenin velka.
Kiperä tilanne ei jätä Daweille valinnanvaraa. Hän on aikaisemmin valinnut tarkemmin, millaisia salakuljetustehtäviä ottaa hoitaakseen, mutta nyt hän ei voi enää valita yhtä tarkkaan. On otettava suurempia riskejä, jotta saa enemmän rahaa kokoon. Arvata saattaa, mitä siitä seuraa: Dawei joutuu aikaisempaa suurempiin vaikeuksiin. Vaikeudet taas tarkoittavat sitä, että kotiseudut Namlassa on jätettävä taakse. Dawei ja Qiren joutuvat pakenemaan pääkaupunki Penglaihin etsimään mahdollisuuksia uuteen elämään siellä.
Aloitetaan siitä, että kirjan maailma on kiehtova. Fusang on itäaasialainen kulttuuri. Pitkäkangas kertoo jälkipuheessaan, ettei sitä kannata lukea suoraan minään tiettynä nykyisenä valtiona. Kulttuurissa on kuitenkin paljon kiinalaisia vaikutteita. Veljesten kotiseutu Namla tuo mieleen Tiibetin. Pitkäkangas on kuitenkin poiminut vaikutteita sieltä täältä ja sekoitellut niitä kirjansa tarpeiden mukaisesti.
Maailman taustalla on ollut tuhoisa sota, jonka seurauksena kaikki on hieman rähjäistä ja kulunutta. Teknologia on sekoitus uutta ja vanhaa. Fossiilisia polttoaineita ei näe ja tuliaseet ovat harvinaisia ja laittomia, joten perinteiset taistelutaidot ja hevoskyydit ovat kunniassaan. Toisaalta sähköä on, junat kulkevat ja kansalaisia hallinnoidaan ranteisiin upotetuilla tietokoneilla, jotka ovat yhteydessä tietoverkkoon, johon varakkaalla eliitillä on pääsy.
Eriarvoisuus tavallisen kansan ja eliitin välillä on yksi kirjan kantavia teemoja. Veljekset edustavat köyhää maalaisväestöä, mutta Penglaissa he joutuvat tekemisiin aivan valtakunnan eliitin kanssa. Kontrasti näiden ihmisryhmien välillä on räikeä. Toisilla on mahdollisuuksia vaikka mihin, toisia alistetaan velkataakalla ja väkivallalla.
Maailmassa on myös monimuotoisuutta. Fusangin valtakunta ei ole yksikulttuurinen monoliitti, vaan siellä on erilaisia vähemmistöjä. Veljekset puhuvat äidinkielenään namlaa, eivät valtakulttuurin fusangia, ja Dawei on vieläpä vannonut hiljaisuudenvalan ja puhuu ainoastaan viittomilla. Viittomakieli taas on Penglaissa kielletty, koska se nähdään hallinnon auktoriteetin uhmaamisena. Toinen merkittävä teema kirjassa onkin juuri kuulluksi tuleminen ja oikeus puhua.
Mukana on myös sateenkaarevaa rakkautta, vauhdikkaita taistelukohtauksia, hurjaa jännitystä ja taustalla aika perinteinen nuoren miehen kasvukertomus läpi vaikeuksien. Dawei on hahmona sentään tavanomaisimpia nuoria soturimiehiä tuntuvasti moniulotteisempi ja mielenkiintoisempi. Lopussa tämän kirjan tarina saa aivan kelpo päätöksen, mutta laajempia kuvioita jää auki siinä määrin, että jatko-osalle avautuu hyvin tilaa.
Sang on kelpo esimerkki siitä, miten tänä päivänä voi kirjoittaa haluamastaan aiheesta. Elina Pitkäkangas on halunnut kirjoittaa itäaasialaisiin kulttuureihin nojaten. Niinpä hän on tehnyt sen hyvin ja kunnioittavasti. Pitkäkangas on keskustellut teosta tehdessään niin itäaasialaisten kulttuurien, viittomakielen kuin ylipäänsä kulttuurirepresentaation asiantuntijoiden kanssa. Sen, miten eri kulttuurien esittämisessä on onnistuttu, jätän muiden arvioitavaksi, mutta työtä on selvästi tehty ja Fusangin maailma tuntuu syvältä ja monipuoliselta, eikä vain pinnallisten itäaasialaisten kliseiden kierrätykseltä.
Sang on vaikuttava kirja ja mikäli maailmassa on mitään oikeutta, se löytää tiensä myös ulkomaille. Tätä ei missään nimessä kannattaisi jättää vain suomalaisten lukijoiden iloksi.
