Ursula Le Guin palaa Läntiselle rannalle. Sanan mahti ei jatka suoraan Näkemisen lahjasta, vaan on itsenäinen teos. Näkemisen lahjan päähenkilöt tosin esiintyvät tärkeässä sivuroolissa tässä kirjassa; Näkemisen lahjasta kannattaa aloittaa, jolloin tuttujen henkilöiden kohtaaminen ilahduttaa, mutta ilmankin pärjää.
Kirja kertoo Ansulin kaupungista, jossa asukkaat yrittävät selvitä miehittäjien ikeen alla. Viholliset, aldit, eivät siedä lukemista ja kirjoja ja pitävät Ansulin paikallisia jumalia vaarallisina demoneina. Kirjat on kätketty, eikä lukutaidollaan kannata kerskua. Nuori Memer, puoliksi suurta ansulilaista sukua, puoliksi aldi, joutuu vallankumouksellisten tapahtumien keskelle, kun kaupunkiin saapuu tarinankertoja Orrec Caspro Gry-vaimonsa kanssa.
Tarina etenee nopeasti ja taidokkaasti. Le Guin on erinomainen kirjoittaja. Myös Sanan mahti on suunnattu hieman nuoremmille lukijoille, mutta ei tämä varttuneempaakaan fantasian ystävää kylmäksi jätä. Le Guin on todellakin yksi ehdottomista suosikkikirjailijoistani – kaikkien näiden vuosien jälkeen hän osaa kirjoittaa yhä todella hyviä kirjoja. Tätä ei kannata ohittaa, vaikka fantasiakirjallisuudesta ei niin välittäisikään.