Parikymppinen belgialainen Amélie saapuu Japaniin, toiveittensa ja varhaisten lapsuusmuistojensa maahan. Paras tapa oppia japania on aloittaa ranskan opettaminen. Hän saakin yksityisoppilaakseen komean Rinrin, tokiolaisnuorukaisen.
Alussa he törmäävät jatkuvasti väärinkäsityksiin — kielessä, gastronomiassa, tavoissa, psykologiassa. Sekä tietysti rakkaudessa, sillä tässä romaanin alussa on selkeää hömpähtävää otetta. Tosin Amélie ei itse ole niinkään varma siitä, mistä on kyse, mutta Rinri kosiskelee varsin japanilaisin ottein. Lopulta kyseeseen saattaa jopa tulla kihlaus, vai tuleeko? Kulttuuri asettaa tällekin ominaispiirteensä; kuka kysyy mitä ja millä tavalla.
Kirjassa on kuitenkin toinenkin aspekti, erilaisen kulttuurin esitteleminen ja filosofia. Tämä puoli tulee paremmin esiin vasta kirjan loppuosassa. Amélie muun muassa kiipeää Fujille ja kokee sen voimakkaana elämyksenä kaikkinensa. Rinri puolestaan on vain väsynyt ja nälkäinen.
Kirjan voi toki lukea kahden eri kulttuurista kotoisin olevan rakkausromaanina, mutta tässä on selkeästi myös toinen erittäin kaunis puolensa. Japanin kulttuurin esittely, sen ominaispiirteet ja meille ehkä oudot asiat tuodaan tekstin ohessa miellyttävällä tavalla esiin. Lisäksi kirjoittajan belgialaisuus karsii tietyt kliseet pois, joita usein näkee esimerkiksi amerikkalaisissa vastaavissa tarinoissa.
Lämminhenkinen, hauska sekä filosofinenkin rakkausromaani, joka sopii kaikenikäisille. Suositeltavaa luettavaa Japanista muutenkin kiinnostuneille, mutta ei vielä kovin syvälle kulttuuriin perehtyneille.