Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minulla alkoi kesäloma, ei haittaa vaikka oli jo syyskuu. Lähdin Valamoon talkoilemaan ja otin lukemista mukaan. Yksi kirjoista oli Samuli-kirja. Halusin vaan lukea sen, vaikka en juurikaan tiennyt, mitä tuleman pitää. Yhtään median suoltamaa juttua en ollut lukenut, vaan halusin avata ensimmäisen sivun niin, että sielussani soi Samulin laulamana virsi 509 Herra elämääni…
Vaan millaiseen karuselliin lähdin, pyöritystä oli niin paljon, Samulin elämän sekavuutta, murheita, tasapainottomuutta ja hurjaa menoa, että oli pakko laittaa kirja välillä sivuun, hengähtää ja lukea jotain muuta.
Poika syntyi perheeseen, missä isä oli muusikko, äiti näyttelijä ja niin ollen lapsi oli keskellä kaikenlaista kulttuurihässäkkää ja aika paljon hukassa.
Silti, Samuli Edelmann oli lapsesta asti halunut olla näyttelijä ja sitä hän on totisesti ollut ja on. Lisäksi se kaikki musiikki, mitä hän on suoltanut, on aivan huikeaa ja mainetta on niitetty saralla kuin saralla.
Mainetta piisasi, oli tähtipölyä, mutta mitä oli taustalla? Samuli joi. Tästä kaikesta osaa kertoa kirjailija Johannes Lahtela, joka on käynyt ”samaa koulua” kuin Samuli Edelmann. He tutustuivat toisiinsa samoissa merkeissä, kun molemmat olivat raittiuden alkuteillä.
Kuvaus alkoholismista on karua, todella rankkaa ja hengästyttävää. Niin moni meistä ei voi edes kuvitella, mitä se voi olla. Ihan erilaiset ajatukset ovat olleet, joten uskoisin, että monelle tämä kirja on varsinainen tietopaketti.
Puhumattakaan siitä osiosta, kun alkoholisti raitistuu. Yleisesti ottaen kaikki ajattelee, että sitten kaikki on taas hyvin… Ei ole.
Itse asiassa tässä vaiheessa onkin kirjan vaikein osa. Kuinka alkoholisti sopeutuu raittiiseen tai siihen elämään, jolloin ei juoda. Se kaikki mielialanmuutoksista seuraava osio onkin jo melkoista karusellia.
Soisin tämän kirjan lukijakuntaan ihan kenet tahansa, sillä tämä, jos mikä laajentaa katsantokantaa. Kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää.
