Juha Hurme: Sampo

Sampo

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Juha Hurme jatkaa suomalaisen kulttuuriperinnön perkaamista. Tällä kertaa Hurmeen kohteena on Kalevalan ihmeitä tekevä sampo. Se on Kalevalassa ylin McGuffin, moottori monen toiminnan takana, mutta mikä se itse asiassa on? Hurme menee syvälle sammon selittämisen historiaan ja naaraa esille enemmän ja vähemmän huuruisia teorioita sammosta.

Oletan, että keskivertosuomalainen kysyttäessä arvelee sammon olevan jonkinlainen ehtymätöntä vaurautta jauhava mylly – se tuntuisi olevan jokseenkin vakiintunut käsitys, jota esimerkiksi Topeliuksen Maamme kirja on tukenut. Erilaisia teorioita ja selityksiä on kuitenkin kehitelty vuosien varrella, kun on haluttu kaivaa kansanperinteen taustalla olevia totuuksia. Koska tottahan näiden juttujen on oltava! Joillekin on kovin tärkeää löytää runojen taustalla piileviä historiallisia tapahtumia.

Helposti unohtuu se tosiasia, että Kalevala sellaisena kuin se julkaistiin on Elias Lönnrotin luomus. Se ei ole kansantarina, vaan taide-eepos, jonka Lönnrot muotoili runonlaulajilta kerättyjen säkeiden päälle. Tästä Hurme muistuttaa moneen kertaan. Mikä parhainta, Hurme vie lukijansa lähteille ja kertoo, millaisia variaatioita sampotarinoista kerätyssä aineistossa esiintyy.

Sampo löydettiin verrattain myöhään. Mikael Agricola mainitsi teoksissaan Väinämöisen ja Ilmarisen jo vuonna 1551, mutta vasta Carl Axel Gottlund löysi sammon jutettuaan metsäruotsalaista Maja Hindriksdotter Turpoista Taalainmaan syrjäseuduilla: “Vanha Väinämöinen ja nuori Jompainen, lähättiin pohjan muaale Sammasta hakemaan”. Tästä se sitten alkaa.

Sampotarinoissa on monenlaisia aineksia. Tietyt vakioelementit toistuvat kerta toisensa jälkeen, mutta yksityiskohdissa riittää vaihtelua. Väinämöisen matkaseurue esimerkiksi vaihtelee reippaasti. Kalevalan kanoniseen versioon eivät mahtuneet mukaan Vesi Liito Laita Poika ja Iki Liera Tieran poika, kun Lönnrot kätevänä tarinankertojana heivasi nämä joutavat heput yli laidan ja korvasi heidät Lemminkäisellä.

Sampoa on vuosien varrella arvioitu arkuksi, taivaanpilariksi, sammakoksi, auringoksi, erilaisiksi abstrakteiksi kyvykkyyksiksi ja ties miksi. Pohjolaa on sijoitettu milloin pohjoiseen, milloin etelään – vaikkapa Gotlantiin tai Hiidenmaalle. Vaan ei kannata unohtaa: Kalevalan ja Pohjolan kansojen olemassaolo on puhtaasti Lönnrotin kirjallista keksintöä. Ei siis kannata liiemmin haaskata aikaa näiden kansojen historiallisten esikuvien jahtaamiselle.

Hurme kirjoittaa tutulla tyylillään, Sampo on sen puolesta erinomaisen sujuvaa luettavaa. Toisaalta se ei aivan yllä Hurmeen muiden viimeaikaisten kirjojen tasolle, lähinnä aiheensa puolesta: niin kiehtova aihe kuin sampo onkin, tässä 300 sivun mitassa veivataan kyllä paljon samojen asioiden äärellä eri näkökulmista. Huuruisimmat samposelitykset ovat kelpo viihdettä, mutta välillä Sampo vajoaa vähän tylsäksi. Aiheesta kiinnostuneille se on kuitenkin erinomaisen perinpohjainen selvitys.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari lukee kirjoja laajasti, mutta enimmäkseen uusia naisten kirjoittamia kirjoja. Mikko pelaa monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Instagramissa Mikko on @mikko_lukee. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 324 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...