Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tätä osasin odottaa. Sammunut sydän on Katariina Sourin Musta mandala -trilogian toinen osa. Silti aivan erillinen tarina. Kirjassa on pääosassa taiteilija Mona Malin, mutta muuten mennään ihan eri tarinaan, kuin mitä oli Valkoisessa varjossa. No hyvä, kyllä tässäkin on Roni, mutta hän on vankilassa…
Mona Malin on liikkeessään, jossa on hyvin rauhallista, kunnes sinne saapuu Vera Orlov. Määrätietoinen nainen, joka haluaa Monan tekevän hänelle mosaiikkityön. Vaikka Monalla hälytyskellot kilkattavat, niin hänellä ei ole vaihtoehtoja, koska Vera on jo päättänyt, että Mona sen työn tekee.
Vera Orlov on varakasta sukua, mutta hänen miehensä Oskar on kirjailija, joka ei saa mitään aikaiseksi. Poikakin, Max vaikuttaa melkoiselta hulivililtä, ihan näin kiltisti sanoen. Veran äiti Ada on vanha ja muistisairas, jolle Vera haluaa tämän mosaiikkityön. Kaikki ei kuitenkaan ole niin, mitä ensiksi luulisi.
Tapahtuu murhia. Vankilassa kuolee mies, jota ei juuri tunne ennen kuin selviää, kuka hän on. Hän on vasta ensimmäinen, lisää on tulossa. Muutenkin tapahtuu pahaa, selittämättömiä kuolemia. Todella kiehtova kirja juuri siksikin, että kaiken aikaa on pieni jännite päällä.
Katariina Souri on erityisen taitava tunnelman luoja. Välillä sitä oikein lumoutui, kun oli niin tekstin vietävissä ja upposi tuohon maailmaan. Jotain mystistä kirjassa on, koska se vie jollakin käsittämättömällä tavalla. Kirja ei ole helppo, se jättää lukijalle paljon avonaisia asioita. Orlovin perheen tragedia ja Roni vankilassa, Monan ystävä Pia psykiatrisella ja Pian tytär Roosa, joka lankeaa Maxiin. Monia asioita, monia palasia.
Väittäisin, että tämä kirja on kuin mosaiikkityö. Paljon palasia, jotka liittyvät toisiinsa, joko suoraan tai toisen palan kautta. Valmista ei näe, ennen kuin kaikki palat on käyty läpi ja sitten kun astuu kauemmaksi ja tarkastelee kaikkea sieltä, hahmottaa kokonaisuuden. Mielenkiintoista, miten kaikki kuitenkin lopulta vaan oli jotenkin järjestyksessä, ei ollut jäljellä mitään kasaa paloja.
Jään odottamaan sitä kolmatta – ihan malttamattomana!
