”En olisi millään ottanut kissaa. En halunut enää mitään huolehdittavaa, en missään tapauksessa.” Niin tämä kirja alkaa. Miksi Raililla sitten on kissa? Railin mies on juuri kuollut.
Lähdetään kulkemaan takaperin: miten Railin mies kuoli, mitä tapahtui sitä ennen. Askel askeleelta, sivu kerrallaan palataan kaikkeen siihen, mitä oli ennen tätä hetkeä. Varsin mielenkiintoista.
Raili oli naimisissa Hannun kanssa, joka sairastui muistisairauteen ja miten Raili hoiti häntä. Muistisairaus sai Hannun paljastamaan asioita, joita Raili ei olisi halunut tietää, vaikka olikin kaikesta aavistus. Silti, keskinäinen kumppanuus, pitkä avioliitto, lapset, monessa paikassa olleet kodit – se kaikki yhdisti.
Raililla on ystävä, Anna, jolle hän on kertonut kaikkea ja joka on tukenut. Kuitenkin on se oma elämä. Kissa on aina ollut mukana, vaihtelevasti vaihtunut. Mutta, edelleen.
Railin ja Hannun elämänkaaret purkautuvat esiin. Kuka teki ja mitä? Jos Hannulla oli toinen nainen, niin ei ollut Railikaan ihan syytön. Jotenkin lukijana ajattelee, että tasapeli.
Lähdetään siitä, että Hannu on ihan reppana ja päädytään siihen, kuinka Raili ja Hannu tapaavat, ovat nuoria ja rakastuneita. Mahtavaa ja tunteikasta kerrontaa, jonka puitteissa molemmista paljastuu yhtä sun toista.
Kristiina Harjula on osannut kutoa elämänmakuisen muistojen tilkkutäkin, jonka parissa oli kiva olla ja viihtyä.