Sammeli, Eeva ja minä on yksi kuvittaja Ilon Wiklandin lapsuudesta kertovista kuvakirjoista. Tässä hän kertoo ensimmäisestä koulupäivästään. Koulun jälkeen hän lähtee uuden ystävänsä Eevan kanssa syömään herkkuja ja sitten kotiin leikkimään pukuleikkejä. Mukana seuraa uskollisesti Sammeli-koira.
Pidän Wiklandin kuvituksista ja se olikin itselleni pääsyy lukea tämä kirja. Kuvat ovat monivärisiä liidulla piirrettyjä. Olisin halunnut nähdä kuvissa enemmän virolaisia kaupunkimaisemia, jotka eivät kuitenkaan enemmissä määrin olisi sopineet tekstiin.
Tekstiosa kirjassa ei ole tavallista laadukasta kuvakirjaa loistavampi, vaan sitä normaalia keskitasoa. Oli hyvä, ettei kirja ollut kouluunlähtö-teemastaan huolimatta mikään sopeutumisopas koulunsa aloittaville lapsille. Tämä oli siis ennemminkin vain kertomus kahden tytön ja koiran päivästä menneisyydessä ilman sen syvempiä opetuksia.