Tiedätkö sen tunteen, kun joku – yleensä tv-ohjelma tai elokuva – on jättänyt jälkeensä muiston jostakin mahtavasta ja sitten menee tekemään sen virheen, että palaa tuon pariin vuosia tai jopa vuosikymmeniä myöhemmin? Niin, huonohan se sitten on, sellainen ajan hampaan purema. Mitä kirjoihin tulee tilanne on usein toinen, miltei päinvastainen. Lapsuuden kirjat ihastuttavat lukijaansa yhä edelleen, niiden magia ei huuhtoudu ajan virtaan.
Näinpä tartuin vähintäänkin innoissani Max Velthuijs’n Sammakko-kirjojen uusintapainoksiin mielessäni lapsuuteni hetket samaisten hahmojen parissa. Tai miltei samaisten; yhtä jäin nimittäin kaipaamaan, kun herra Miekkonen loistaa ainakin tässä teoskaksikossa poissaolollaan.
Niin tarinassa sammakosta ja muukalaisesta kuin sammakon pelostakin liikutaan klassisten lastenkirjateemojen ympärillä. Sammakkoa pelottaa on tarina yön oudoista äänistä sekä muista peloista ja ystävyyden voimasta voittaa nuo pelot yhdessä. Sammakko ja muukalainen sitä vastoin kertoo ennakkoluuloisten eläinten vaikeudesta ymmärtää erilaisuutta ja hyväksyä uutta ystävää osaksi elinpiiriään. Lopulta muukalainen kuitenkin löytää paikkansa ja sen jatkaessa jälleen matkaansa jättää se jälkeensä tyhjän kolon, lämpimiä muistoja muille eläimille tuosta ”saastaisen likaisesta, mutta kiltistä, nenäkkäästä, avuliaasta ja älykkäästä rotasta”.
Uudet, suuret Sammakko-kirjat sopivat mainiosti pienille kuuntelijoille. Yksinkertaisen selkeät kuvat ovat helposti hahmotettavissa ja tarinat kerrottu niin ikään nuorille korville sopivalla lyhyehköllä sekä ymmärrettävällä tavalla.
Voin suosittaa; uskon että tämän jo poisnukkuneen palkitun hollantilaistekijän maailmaan on lasten helppo hypätä yhä uudelleen ja uudelleen, vuosikymmenestä välittämättä.