Yli 80-vuotias äiti joutuu vaativaan sydänleikkaukseen. Alkaa kuukausien sairaalakierre, kun sydäntä ei saada kerralla kuntoon. Minkälaisia tunteita vanhan äidin sairastuminen herättää? Kuinka äiti kestää sen kaiken? Kuinka läheiset kestävät sen kaiken? On pakko yrittää ottaa etäisyyttä nykypäivään – mennä muistoihin, onnellisiin lapsuuspäiviin, sienireissuihin.
Jussi Waltameri debytoi upealla sarjakuvalla Samalla kadulla kirkko ja tehdas. Waltameren kuvitus tekee syvän vaikutuksen. Abstraktiuden ja esittävyyden rajamaastossa liukuvat ruskeasävyiset vesivärikuvat ovat todella kauniita. Albumin iso sivukoko tekee oikeutta lavealle kuvakielelle.
Myös itse tarina menee ihon alle, koskettaa. Waltameren kerronta on vakaata ja varmaa. Hän tietää tarkalleen, mihin pyrkii. Lisäväriä kerrontaan tuo kaakkoissuomalainen murre. Kotkan ympäristössä pyöritään, vaikkei se tarinaa sen enempää määritäkään. Sairaalat ovat kaikkialla samanlaisia.
Samalla kadulla kirkko ja tehdas on aivan parhaita lukemiani sarjakuvia. Siinä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen lähes täydellisesti. Herkkä kauneus yhdistyy rosoiseen pintaan. Mikä on tärkeämpää kuin lähimmäisenrakkaus? Ei mikään. Ja se voima, jonka pieninkin toivonkipinä vaikeassa tilanteessa antaa, se on uskomaton. Tämän teoksen haluaa lukea heti uudelleen.